Koska haluan lihasta en ole nainen?

Sain tuossa muutama päivä sitten aika ilkeän kommentin omasta kropastani. Enpä halua paneutua siihen sen enempää, koska se tuntui todella pahalta ja päästin sen ihon alle, mutta siitä hieman inspiroituneena jäin miettimään muita tähän mennessä saamiani kommentteja muuttuneesta kropastani.

Kelataanpa aikaa jokunen vuosi taaksepäin. Pakko laittaa tähän vanha, jo täälläkin nähty kuva, koska mä en saa iTunesia toimimaan enkä sen takia saa vanhoja kuvia tähän läppärille.


Kyllä, tuossa jamassa on joskus tullut oltua. Mitäpä veikkaatte olinko mä tyytyväinen? Olinko mä onnellinen? En ja en. Todellakaan!

Joskus tekee ihan hyvää tsekkailla noita vanhoja kuvia vain todetakseen, että menneeseen ei ole paluuta ja minkä takia sitä tänä päivänä liikkuu enemmän ja seuraa hieman tarkemmin mitä sitä kitusistaan alas laittaa.

Ja sitten niihin kommentteihin. Aiemminhan mä olen kirjottanut, vähän samantapaisista huomautuksista täällä, mutta nyt mennään kommentteihin koskien täysin mun treenaamisen aikaansaannoksia.


Varsinkin viime aikoina olen saanut kuulla muutamaankin eri otteeseen kuinka mun jalat ei näytä naisellisilta, koska kun mä seison tietyssä asennossa mulla näkyy reisilihakset. Samoiten kuin olen kuullut, että mun kädet on liian maskuliiniset koska mulla on hauikset. Ja ehkä kaikista jäätävin kommentti on ollut, että mä olen tyhmä (kyllä, näin se asia ilmaistiin!) koska haluan leveämmän selän ja muutenkin kokonaisvaltaisesti enemmän lihasmassaa. Mikä tässä on huvittavinta kaikki kommentit on tullut miesten suusta, joten en ole voinut muuta kuin hymähdellä ja olla ylpeä tähän asti saamistani saavutuksista.

Mutta miksi juuri miehiltä, joiden mielestä mä en lihasmassaa tavoitellessani ole enää nainen... Excuse me?! :D Olenko mä oikeasti törmännyt siihen miesten kauhukuvaan bodatuista naisista, jotka salilla käydessään muuttuu yhdessä tai kahdessa yössä vihreiksi hulkstereiksi? Hei news flash niille tietämättömille, että nainen saa treenata aika hitokseen saadakseen edes jonkinlaista pattia. Okei, kuten olen aiemmin kertonut mä olin puolessa vuodessa kerryttänyt lihasmassaa huikeat 2,9kg ja kaikki asiaan perehtyneet, joille olen asiasta maininnut ovat sanoneet sen olevan naiselle aikamoinen saavutus, mutta kyllä mä salilla teenkin duunia... enkä vaan p*rseile peilin edessä... välistä jopa siinä määrin, että se aamupuuro on alkanut maistumaan kurkussa... Ja siinä taisi mennä se naisellisuus :D mutta kyllä mä siltikin olen vielä kaukana bodatusta naisesta.

Vai onko kyseessä miesten pelko ja epävarmuus itseään vahvemmasta naisesta? Kuten Kikka aikoinaan lauloi "kanna minut metsään apinamies..." niin se testosteroninen apinamies-ego kärsii kun se vahvempi osapuoli onkin nainen ja sen takia mun treenaamista yritetään dissata? Rehellisyyden nimissä on tähän todettava, että olisihan se jokseenkin koomista, jos mies olisi itseäni pienempi sohvaperuna. Ei, en minäkään täydellistä fitness-elämää elä, mutta jos prioriteetit on aivan toista luokkaa kuin itselläni niin valitettavasti se on ei kiitos. Soitellaan, mutta eri bändeissä! Ja kyllähän siihen on tässä ajan myötä menty, että kun itse treenaa niin mitä leveämpi hartiaväli miehellä on sen varmemmin se kiinnittää allekirjoittaneen huomion.


Olenko mä nyt tyytyväinen? Olenko mä nyt onnellinen? Kyllä ja kyllä. Todellakin! Ja hell yeah dissauksista huolimatta aion jatkaa lihasmassan kasvattamista! :)