The Beast Mode

Ai vitsi mikä draivi mulla on nyt päällänsä ja mä niin nautin tästä fiiliksestä! Siis, että voisin käydä salilla treenaamassa jopa kahdesti päivässä jos vaan pystyisin/kerkeisin, mutta kun työvelvoitteetkin on hoidettava.

Voihan vapaapäivän ihanuus

Sovitut kahvittelut - check!
Hieroja - check!
Ruokakauppa - check!
Pyykkivuoren hävittäminen - check!
Koti kuntoon - check!
Siinäpä allekirjoittaneen vapaapäivä. Salilla kävin pyörähtämässä, mutta vain kahvilla. On se sali vaan niin mukava paikka, että siellä käy pyörähtämässä vaikka olisikin lepopäivä :)


Treenimaailmassa oli taas aika nostaa painomääriä ja esimerkiksi prässissä menee nyt... kehtaako tätä edes sanoa koska enemmänkin voisi olla... 130kg. Ensimmäisen sarjan jälkeen oli fiilis, että tosiaan enemmänkin voisi Leokoja lataa, mutta mä edelleenkin teen mieluummin puhtaasti ja turvallisesti kuin alan brassailee painojen kanssa. Kaikki aikanaan.




"Reenaatko myös joskus?"
"Maksan salikortista vain, että pääsen p*rseilee peilien eteen" :D

Jääkaappi alkoi näyttää huolestuttavan tyhjältä, vai mitä olette mieltä? Toisinaan ihmettelen kyllä, että kuka tässä huushollista mahtaa jääkaappia oikein tyhjentää kun enhän mä käy kotona muuta kuin suurinpiirtein nukkumassa...


Näin loppuun pistänkin ilmoille kysymyksen, että olisiko joitain tiettyjä postausaiheita, joista haluisitte mun kirjoittavan?

I so feel you

Osuipa tuossa kauppareissulla silmään tuo Krista Siegfridsin lause ja kyllä otti sydämestä, koska tunne on niin tuttu! Miksi tuhlata energiaa syömiseen kun sen herkun, tässä tapauksessa siis pullan voisi suoraan hieroa ahteriin kun sinne se menee kuitenkin ja vieläpä korkojen kera.

Tää on niin mun juttu!

Olen ehkä muutaman otteeseen tässä matkan varrella kuullut ihmisten suusta, että mun kannattaisi hankkia joku toinen liikuntamuoto salitreenaamisen ohelle jottei alkaisi kyllästyttää ja liikkuminen lopahtaisi. Noh myönnettäköön, asialla on varmaan pointtisa ja voisihan sitä vaihtelua olla, mutta mitä tulee salitreenaamiseen niin reenivihko osasi kertoa, että siitä on nyt vuosi kun aloitin tosissaan treenaamisen ja vihkon pitämisen (kyllä, se on kulkenut jokaisessa reenissä mukana muutamaa poikkeustilaa lukuunottamatta ja on kyllä sen näköinenkin = lahoaa käsiin :D) ja mulla on fiilis, että mä oon todellakin löytänyt oman juttuni!


Mä suorastaan nautin kun pääsen salille ja treeni sujuu. Mä olen stressaajaluonne, murehdin ja mietin asioita, mutta treeniaika on mun omaa laatuaikaa ja kaikki muu unohtuu sillä sekunnilla kun mä astun salin ovesta sisään. Salista on tullut mulle kuin toinen koti. Josta tuli mieleen, että sanottiinpa mulle tänään ensimmäistä kertaa, että ole kuin kotonasi :) Se ei välttämättä sillä hetkellä tunnu kivalta kun piiskaat jaloista viimeisetkin rippeet irti niin, että alat jo maistaa oksennuksen suussa tai kun kädet on niin tärinämoodissa ettei edes kahvikuppi pysy käsissä, mutta siinäpä se 'juttu' onkin: on mentävä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta saa tuloksia. Se on kamalaa, mutta ihanan kamalaa. Ja hei se fiilis kun alat näkemään tuloksia omassa kropassa, puhumattakaan muiden antamista kommenteista. Niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä! :) Ja mikä parasta, kropan rakentaminen on ikuisuusprojekti.






Kaiken muun lisäksi sali on, ainakin mun mielestä oiva sosialistumisen kannalta. Treeniaika on treeniaika, silloin mulla on musiikit korvilla ja keskityn siihen omaan tekemiseen ja mua totta puhuen hieman ärsyttää välillä kun kanssatreenaajat tulee juttelemaan kesken reenin... mutta siitä on tullut jo tapa istua kahvioon joko ennen tai jälkeen reenin, joskus jopa molempien, kahvikupilliselle vaihtamaan kuulumisia ja turinoimaan arkiasioita muiden punttipirkkojen ja salimarkkujen kanssa. Hei, tämän päiväinen kahvihetki voi parhaassa tapauksessa poikia mulle jopa hieman extratöitä :) En pistäisi pahaksi kun ensi keväänä on edelleenkin suunnitelmissa lähteä sinne Vegasiin... hieman timmimmässä ja lihaksikkaammassa kunnossa kuin nyt :)