Heikkoa happea havaittavissa

Kuvittelin olevani elävien kirjoissa ja suuntasin intoa puhkuen tänään salille tekemään rinta/olkapäätreeniä. Ensimmäisen sain tehtyä ja sitten loppui energiat. Syynä puhtaasti lauantain juhlinta kun talviloma lähestyi loppuaan ja samalla viimeinen mahdollisuus lähteä yöelämään ennen alkavaa dieettiä. Ei hitto, oli pakko luovuttaa. Jokseenkin koomista tästä teki sen, että en näemmä ollut ainoa, jolla lauantain riennot painoi päälle vaan jostain kumman syystä yhtä sun toista kanssatreenaajaa vaivasi sama ongelma. En siis huomenna ole ainoa "uudelleen yrittäjä" :)




Kuvat perjantaina tehdystä vatsatreenistä. Vatsalihakset on vielä piilossa eikä niitä tarvitsekaan esitellä tänä kesänä, sillä vaikka mun sappirakonpoistoleikkauksesta tulee kesällä kuluneeksi 2 vuotta ei tuo oikea puoli vatsasta ole vieläkään täysin parantunut. Itseasiassa se on nyt vasta viime viikkoina alkanut näyttämään hieman merkkejä paranemisprosessista ja se onkin hieman vaikeuttanut vatsojen ja kylkien treenaamista.

Mainitsinkin jo kohta alkavasta dieetistä. Tarkoitus on puhtaasti kiristää kesää kohden, mutta palataan siihen enemmän sitten kun saan toimintasuunnitelman ja opastuksen osaavammalta taholta eli siis Mikolta :)

Huomautuksia

Kun näitä huomautuksia muuttuneesta kropasta kuulee aina silloin tällöin ja ne oikeastaan on piristäviä ja motivoivia niin ajattelin muistista kirjoittaa muutaman :)

"En ollut tunnistaa sua, kun oot vissiin treenannut aika paljon."

- Tämän totesi eräs miespuolinen tuttavuus, jonka kanssa ei oltu hetkeen törmätty.

"Sä oot kutistunut oikeista kohdista ja vuorostaan kasvanut oikeista."

- Tämä jatkui vielä seuraavana päivänä...

"Sä oot kyllä kutistunut", johon minä totesin: "Vaaka ei kylläkään ole samaa mieltä..." "Se on lihasta mitä sulle on tullut sillä muutoin sä oot kyllä kutistunut."

"Ootko muuten huomannut, että sulla on aika iso perse..."


- Okei heti tämän lauseen jälkeen mietin, että vedänkö kyseistä jäppistä armottomalla avolävärillä oikealle vai vasemmalle poskelle, mutta sekunnin pidempään mietittyäni otin tämän kohteliaisuutena: kyykkäämiset alkaa siis pikkuhiljaa tuottaa näkyvää tulosta. Hyvä hyvä.

"Ei sulle uskalla v*ttuilla kun katsoo noita sun hauiksia..."

- Noh hauistreeni on edelleenkin yksi mun suosikeista, että kiva kun se huomataan :)


Kun kyykkäämisistä oli puhetta niin tehostin tänään askelkyykkyjä nilkkapainoilla, käsissä olevien käsipainojen lisäksi.

Jalka/takalisto treeni meni muutenkin hyvin perille, sillä viimeisen liikkeen (takapotku taljassa) jälkeen en tiennyt, että tuleeko se aamupuuro ylös vai ei... oli pakko ottaa hieman lepoa. Samoiten kuin eräs kanssareenaaja sai hyvät naurut mun kävelystä, joka hetken aikaa oli hieman tuskallista ja hellänä oleva ahteri ei oikein tykännyt istumisesta.

Loppuilta tässä meneekin sujuvasti kun alan pussittaa tuota 3kg paistettua jauhelihaa 100g pusseihin... Siinä voi vierähtää tovi :)

Long time no see

Hola! Korviini kantautui muutama huolestunut kysely, että enkö mä enää kirjoita/päivitä blogiani? Mistään lopettamisesta ei todellakaan ole ollut kyse vaan jälleen kerran omassa elämässä olleesta tilanteesta, joka vei energiat ja keskittymiskyvyn kaikesta, joka ei sillä hetkellä ollut niin oleellista. Myönnettäköön tosin, että muutaman kerran podin kyllä hieman huonoa omaatuntoa kaikesta hiljaisuudesta blogin osalta.

Mä oon parhaillaan talvilomalla ja missäpä muuallakaan mä päiväni vietän kuin salilla. Mä suorastaan nautin olostani kun ennen treeniä istahtaa salin kahvioon kahville, siitä sitten treenaamaan ja sen päätteeksi vielä uudestaan kahville tai syömään ja samalla vaihtamaan päivittäisiä kuulumisia kanssareenaajien kanssa ja mihinkään ei ole kiire.


Siinäpä ihana näky. Täysin tyhjä sali keskellä yötä. Muutamat edelleenkin ihmettelee mun yöllisiä treenikertoja, mutta kuten olen aiemminkin todennut ilta/yötreenaaminen vaan sopii mulle parhaiten. Tietysti onhan siinä haittapuolensakin, josta olen myöskin saanut kuulla... mitäs jos treenatessa tapahtuu jotain eikä siellä ole ketään auttamassa? Totta ja yksin ollessa mä olenkin ehkä hieman varovaisempi.


Mullapas tulee muuten kohta vuosi siitä kun aloin olemaan valmis mun painonpudotusprojektissa ja aloin saavuttamaan normaalipainon rajat... ja paljastettakoon, että sillä tiellä olen pysynyt! Olen siis hitokseen ylpeä itsestäni :) Mä edelleenkin noudatan GFG-runkoa ruokailuissani ja mä edelleenkin punnitsen, ainakin sen 80% syömästäni ruuasta, mutta mä en ole enää niin tarkka ja kriittinen kaikesta mitä mä kitusiini laitan, sillä ainakin omasta mielestäni mä olen oppinut ja sisäistänyt kohtuuden ja järkevyyden rajat (haha ja allekirjoittanut veti eilen isomman purkin eli 500g Ben & Jerry's jäätelöä :D). Paino on siis pysynyt kohta vuoden verran samoissa lukemissa... välillä se heittelee muutamalla kilolla suuntaan ja toiseen, mutta se nyt on täysin normaalia.


Plus tänään haettu lähes 3kg kanaa :) Mitään gourmet-ruokia ei tässä huushollissa siis edelleenkään kokata, mutta riittää kun mä tykkään ja niinhän mä teen!