Gazoz Tampere

Hyviä uutisia Tampereen seudulla asuville :) Gazoz & Louco avaa piakkoin uuden, Suomen suurimman Gazoz & Louco-myymälän Tampereella, osoitteessa Näsilinnankatu 29.


Jo entuudestaan Gazoz & Louco-myymälät löytyy Jyväskylästä, Lahdesta (jossa mä käyn kollaa valikoimia tämän tästä :) sekä Kuopiosta.

Gazoz & Louco verkkokauppaan pääset TÄSTÄ :)

Reeniä, reeniä ja lisää reeniä

Treenit kulkee taas ja intokin alkaa olla taas hyvin plussan puolella :)

Ensin lauantailta, kun olin Zenanassa tekemässä jalat, pakarat ja vatsat.


Kyykkää kyykkää...


Loppuun vähän lisää kyykkäämistä sumokyykkyjen muodossa.

Seuraavana päivänä jalat huusikin sitten hoosiannaa ja "auts, auts" kuulunut vahvasti sanavarastoon :)




Hyvä treeni ja vielä parempi mieli :)

Sunnuntaille sovittiin Marin kanssa treffit Tokialle selkä/hauis/ojentaja treenin muodossa. Haloo, missä muuallakaan sitä nyt viettäisi aurinkoista ja lämmintä päivää kuin salilla???














Ei, me ei todellakaan olla salilla aina naama peruslukemilla, saatika hymyillä vaan me todellakin irvistetään ja jopa kiroillaan, välillä kuin pahimmatkin punttipetet... varsinkin kun niitä viimesiä toistoja viedään. Eli siis jos kuvittelitte, että naiset "hienostelee" salilla niin näin ei todellakaan ole... Tosin myönnettäköön, että mä nyt ehkä tällä hetkellä hieman hienostelen näiden mun rakennekynsien kanssa... hupsis :)




Oon niin onneissani kun niinkin läheltä kuin työpaikalta löytyi samanhenkinen salipirkko, jonka kanssa treenaaminen sujuu! Sovittiin, että tarpeen vaatiessa potkitaan toisiamme persuksille ja vaikka raahataan toinen toisemme salille jos tilanne sitä vaatii :D Marin kanssa meillä onkin erittäin reenipainotteisia suunnitelmia loppuvuodeksi sekä ei-ollenkaan-reenipainotteinen suunnitelma ensi vuoden puolelle, mutta niistä lisää myöhemmin :)

Nyt mä vedän kitusiin vielä rahkan ja painun unten maille :)

Aamupala

Muistan ajan menneisyydessä, jolloin itsekin kuuluin niihin ihmisiin, jotka skippas aamupalan vaan koska se oli vaikeaa saada alas. Vaan toista se on nyt. Aamupalasta on tullut mulle melkeinpä "rakkain" ruoka ja onpa sitä joskus tullut iltasella, nukkumaan käydessä jo mietittyä aah-sitä-aamupalaa :)

Mun joka aamuinen aamupala on kaurapuuro (45g kaurahiutaleita), raejuusto (100g), yksi banaani ja sokeroimaton mehukeitto (150g) combo ja tästä mä en luovu. Ei välttämättä kaikista kaunein yhdistelmä ja alkuun saattaa herättää hieman ihmetystä, sitä se teki mullakin, mutta voin kertoa, että kyllä maistuu :)


Banaanihan ei alkuperäiseen GFG-ohjeistukseen kuulu, mutta mä kun useasti suuntaan salille aamupalan jälkeen ja salilla alkoi näyttämään ja varsinkin tuntumaan siltä, että voimat ei riitä oli mukaan lisättävä hieman hiilareita.

Aamupala kun sisältää riittävästi proteiiinia ja hiilareita niin päivä lähtee hyvin käyntiin ja kyllä jaksaa. Satsatkaa siis aamupalaan! :)

Vaatekuvia

Mä oon tänään viettänyt sairaslomapäivää kun oon ilmeisesti saanut hieman kylmää eikä päivällä irronnut ääntä juuri ollenka. Mun duunissa puhuminen on kuitenkin aika oleellinen asia, joten sinne ei ollut asiaa.

Ja siinä sitten kun pyörittelin päässäni tuota edellistä kehonkuva-kirjoitusta niin päätin räpsiä hieman kuvia kera vaatteiden, joita vielä vuosi sitten mä en olisi ikinä laittanut päälleni tuossa muodossa kuin nyt, jos ollenkaan...


Vas: Ostin Los Angelesista. Tiedättehän niitä ulkomaalaisten pitämiä vaatekauppoja, joissa niiden XL-koko vastaa meidän M/L-kokoa. Mekko on juurikin sellainen. Koko L ja hyvin meni päälle :) Tosin meikäläisen kintuille vielä vähän liian lyhyt, joten ihan noin mä en sitä päälleni mihinkään laittaisi.
Oik: Alunperin ostin Las Vegasia varten, mutta jäi sittenkin kyydistä. Väri on ehkä hieman liian huomiota herättävä näihin meidän olosuhteisiin, joten odottaa vielä ensimmäistä "ulkoilukertaa".


Vas: Korvasi yllä olleen "Vegas"-mekon.
Oik: Ostin vuosi sitten kesällä hyvän ystäväni häihin ja koska mun maha oli vielä turvoksissa leikkauksen jäljiltä oli mekon oltava ilmava ja kevyt. Väri on niin mua (mä rakastan violettia!), mutta tuossa kokeillessa mekko tuntui jääneen muutaman inchin liian isoksi.


Vas: Rakkaus!
Oik: Kutsuisiko tuota sitten nimellä 'pikkumusta', joka jokaiselta pitäisi löytyä kaapista? :) Tämäkin odottaa vielä ensimmäistä "ulkoilukertaa".


Vas: Toinen rakkaus, jonka omistan kaksin kappalein. Tätä on tänä kesäny pidetty ahkerasti, legginssien kanssa tosin.
Oik: Painon putoamisen myötä oon oppinut pitämään shortseja. Nämä löyty Losista, Guessiltä :)


Vas: Toiset samaisesta Guessin liikkeestä mukaan lähteneet shortsit :)
Oik: Ei, näin mä en ikinä lähtisi ihmisten ilmoille! :D Vaan tarkoitus oli esitellä ainoa omistamani irtohame :) Bandeau on muuten myöskin Guessiltä, jonka sai kaupan päälle kun tuhlasi "tarpeeksi" rahaa ;D


Vas ja Oik: Loppuun tavallinen "kotiminä" :)

Kehonkuva

Nyt tulee diippiä (eli siis syvällistä, vakavaa) tarinaa, jota oon pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa ja nyt viimein rohkaistuin jakamaan asian täällä blogin puolella. Nimittäin kehonkuvasta ja itsetunnosta.

Mä alotin tän elämätaparemontin viime vuoden syyskuussa kun mä yksinkertaisesti päätin haluta muuttua ja laihtua. Mä en halunnu olla enää minä siinä muodossa missä mä olin. Toisin sanoen en siis viihtynyt enää omassa nahassani. Vaatekaupoissa mä näin kaikkia kivoja, ihania vaatteita, joita mun oli turha edes mennä kokeilee, sillä mä tiesin lopputuloksen siltä seisomalta. Mä oon aina ollut itsekriittinen ja jos joku vaate vähänkin kiristi väärästä paikasta tai "esitteli" mun jenkkiksiä tms. se oli samantien "juu ei".

Mä aloin kiinnostua salitreenaamisesta ja muutenkin liikkumisesta, mutta kaikkihan sen tietää, että urheilu yksinään ei tuo tuloksia vaan rinnalle tarvitaan myös oikeanlainen ruokavalio.


Mun systeri tutustutti mut ja suositteli kokeilemaan Jutta Gustafsbergin laatimaa Go Fat Go-ruokavaliota ja voin sanoa, että päivääkään en ole katunut, että lähdin tuota noudattamaan. Vaikka mä usein puhun olevani "dieetillä" kun mä syön GFG:n mukaan niin en mä kuitenkaan tarkoita sillä varsinaista dieettiä siinä muodossa missä moni ihminen sen käsittää vaan mun kohdalla se tarkoittaa terveellisempää ruokaa, josta on turhat karsittu pois. Dieetit itsessään tulee ja menee, samoin kuin ne kilotkin silloin, mutta mä haluan pysyvää. Sen takia mä en puhu GFG:stä dieettinä vaan ruokavaliona, jonka perusrunkoa mä tuun noudattamaan todennäköisesti loppuelämäni pitääkseni kilot poissa.

Tähän päivään mennessä mä oon tiputtanut treenaamisella, liikkumisella ja ruokavaliomuutoksella 25 kiloa. Mä tiedän, että se on ihan jäätävä määrä, mutta siltikään mä en osaa hahmottaa sitä. Näänhän mä peilistä itseni ja koko ajan uudistuva vaatekaappi kertoo omaa tarinaa, niin ja tietysti kuulen ihmisiltä mun muuttuneesta kropasta. Mä olin tässä taannoin käymässä systerin luona, jossa systerillä oli antaa mulle jotain vaatteita. Enpä olisi ikinä uskonut, että joku päivä mä vielä mahtuisin samoihin vaatteisiin systerin kanssa! Siinä vaatteita sovitellessa mä totuttuun tapaan "revin" vaatteita ylös ja alas päälläni ja yritin asetella niitä peittämään epämiellyttäviä kohtia ja systeri saikin tämän tästä "ärähdellä", että "ei siinä sun mahassa ole mitään vikaa... anna sen nyt olla... lakkaa repimästä sitä" jne. Miten se kehonkuva onkin niin vaikeeta sisäistää myös tuonne korvien väliin?


Onhan se kiva kuulla kehuja, varsinkin miespuolisilta ihmisiltä kun ei niitä "edellisessä elämässä" juurikaan kuullut, mutta en mä osaa käsitellä niitä vaan mä häkellyn... Tästä hyvänä esimerkkinä eräs miespuolinen ihminen, joka hetken aikaa norkoili tässä meikäläisen nurkissa ja siltä ihmiseltähän niitä kehuja sateli siihen pisteeseen asti, että mä lähestulkoon ahdistuin ja pää oli seota, koska se oli mulle täysin uutta enkä mä osannut käsitellä sitä kehujen ja kauniiden sanojen tulvaa. Kiitos ja anteeksi, jos satut lukemaan.

Huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta kertoo se, että mulla on jokin ihme tarve hakea ihmisten hyväksyntää, jopa niin, että mä välillä tunnen "hyväksikäyttävän" ihmisiä omiin tarpeisiini... Hitto tää onkin vaikeampi keissi pukea sanoiksi, enkä sitä sen enempää osaa selittää...

Eli siis vaikka tämä elämän ja kropan muuttuminen on tuonut positiivisia asioita, niin on se tuonut mukanaan myös negatiivisiakin vaikutuksia ja välillä mä mietin, että miten tän kaiken keskellä on mahdollista elää normaalia elämää?!?

Jos siellä ruudun toisella puolella on lukijoita, joilla on samanlaisia kokemuksia ja kuinka ootte niistä selvinnyt niin kuulisin niitä mielelläni joko kommenttien muodossa tai jos kynnys kirjoittaa julkisesti on suurempi niin sähköpostillakin se onnistuu... osoitehan löytyy tuosta sivupalkista.

I ♥ hauistreeni

Sänky 0 - Sali 1 :)




Päivän ruuat oli valmiina (sillä salilta menin suoraan töihin) ja hetikohta aamupuuron jälkeen suuntana Zenana ja ohjelmassa selkä/hauis/ojentajatreeni. Ja hyvin kulki :)






Oon varmaan joskus aiemminkin sanonut, että mulla on pieni pakkomielle omiin hauiksiin ja vaikka edellisestä treenistä olikin aikaa niin hauistreenissä ei pystynyt himmaamaan ja jos joku niin tämä treeni meni niin nappiin! Oli kyllä sellanen pumppi ja polte salilta lähtiessä! :)


Unelmien arse in progress...
... Ehkä se on paljon paljon lähempänä valmista ensi kesänä :)




Eilinen jalka/pakaratreeni muuten osui ja upposi, pienestä himmaamisesta huolimatta, sillä reidet ja arse on tänään ollut kipeenä. Ihanaa! :)

Ja taas mennään!

Se hyvä fiilis ja into antoikin sitten hetken odotuttaa kun omassa elämässä tapahtui pikkasen liikaa asioita pienellä aikavälillä niin enpä saanut itseäni salille vielä viime viikolla. Eilen sunnuntaina sitten päätin, että nyt on aika ottaa niskasta kiinni ja siirtyä puheista tekoihin ja niinpä mä tänään suuntasin Tokialle treenaamaan jalkoja, vatsoja ja pakaroita.



Viime kerrasta kerkesikin vierähtämään jo tovi... Herranen aika yli kuukausi! *tähän väliin pari painokelvotonta sanaa* ja vaikka mä mielessäni jo luulin, että tää ensimmäinen kerta tulee olemaan niin hanurista ja noinkohan mistään tulee yhtään mitään niin oli kuitenkin yllätys huomata, että ei se kunto sittenkään ihan p*skaksi tässä lomailtujen viikkojen aikana ollut mennyt. Ihan täysillä en kuitenkaan uskaltanut mennä ja painoissakin hieman himmasin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin :)

Summer Up 2013
Ai niin tänäänhän on tosiaan maanantai... Vaaka näytti, kaikesta huolimatta miinus 1,2kg, joka sai aikaan hymyä, mutta myös hieman harmitusta. Hymyä siksi, että nyt mä olen enää 300g päässä mun normaalista BMI-arvosta ja harmitusta siksi, että olikohan se pois jo saavutetusta lihasmassasta kun se noin paljon yhtäkkiä hulahti kun en mä kuitenkaan ole viime viikkoina elänyt niin kurinalaista elämää mitä tulee syömisiin...

Tästä biisistä tuli mun tämän hetkisen elämän uusi "soundtrack" ja ostettuani biisin iTunesista se meni suoraapäätä reeni-ipodiin...

"Jos kuvitellaan elämää pelinä. Motto: Tee, älä selitä."



"Ei oo olemassakaan oikotietä onneen... täytyy kestää kipua jos haluaa saavuttaa"

...siinä lause, joka kolahti muhun ja lujaa!

Lomakiloja?

Se on maanantai ja mun elämässähän se tarkoittaa punnituspäivää. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin saattoi tuossa loman aikana muutama lomakilo kertyä, kiitos esimerkiksi aah-niin-terveellisten Jenkkiaamupalojen sekä saatoinpa lomalla olla viihteellä muutamaankin otteeseen... Ennen vaa'alle menoa päätin, että on se lukema mikä tahansa niin se ei mua lannista vaan se +lukema kyllä karistetaan ajan kanssa pois. Nou hätä siis. Ja mikä se todellisuuus olikaan... tasan sama lukema kuin päivää ennen matkaa! Eli siis ne muutamat pluskilot, jotka näkyi matkan jälkeen vielä tuossa loman aikana oli mitä ilmeisemmin nesteitä sekä lomaturvotusta ja nyt jo muutaman kerran lenkillä käyneenä ja kotioloissa ollessani tarkempi mitä kitusiini oon laittanut on nekin mitä-lie-sitten-olikaan lähteneet! :)

Ihan siihen mun normaaliin BMI-arvoon mä en päässyt ennen lomaa vaikka se yrityksenä olikin, mutta rehellisesti sanottuna saatoin ehkä ottaa pienen varaslähdön lomafiilikseen... hupsis :) Nooh siihen on jäljellä 1,5kg ja koska nyt on hyvä fiilis ja intoa ja motivaatiota taas vaikka muille jakaa niin tästä on hyvä jatkaa :)

Mukavaa uutta viikkoa! :)

Se siitä lomasta

Se olisi huomenna paluu arkeen kun työt kutsuu jälleen, mutta samalla se tarkoittaa myös radiohiljaisuuden loppumista täällä blogin puolellakin :) Loma on ollut kyllä ihana ja tuli niin tarpeeseen, että oon nauttinyt joka hetkestä!


Mandalay Bay Beachin aaltoaltaalla kelpasi nauttia lämmöstä, joka oli päiväsaikaan lähempänä 40 astetta, mutta kertaakaan en valittanut kun tiesi millanen sää täällä Suomessa osaa olla... Siinä tuli jokunen tunti aurinkoa otettua :)




Kuka on nähnyt Ocean's Eleven-elokuvan? Taustalla Bellaggio-hotelli, jossa kyseinen leffa on kuvattu. Ps. leffa tulee muuten maanantaina, 15. päivä Subilta kello 21 ;)


Vegasissa käytiin katsomassa Michael Jackson ONE-show, joka oli aivan mieletön! Mitäpä muutakaan voi odottaa kun kyseessä on Cirque Du Soleil :)


Vaikka Vegas onkin yhtä uhkapeliä niin tuo oli ainoa pelikone, johon pistin rahaa muutaman taalan... enkä edes voittanut! Totta puhuen mulla ei ollut minkäänlaista hajua kuinka tuota pelataan, kunhan painelin vaan käynnistä-nappia :D Siinä myös syy siihen miksi mä kiersin ne tuhannet pelipöydät ja yksikätiset kaukaa... siinä olisi Suomi-tytölle voinut käydä todella ohrasesti!

Takaisin Losissa tuli pieni vastoinkäyminen, mutta siitäkin selvisin (kiitos siskon ja äitin avustuksen!) ja lomasta nauttiminen jatkui hyvillä mielin.




Kävin muun muuassa laitattamassa lomakynnet ja siinä samalla otin pedikyyrinkin. Kunnon itsensä hemmottelua siis! :) Koko lysti maksoi 81 dollaria eli siis 65 euroa... kannattaa siis todellakin käyttää palvelut hyödykseen Amerikassa vieraillessa!


Mun loman yksi kohokohdista oli tatuoinnin ottaminen! Mä olisin päässyt tikattavaksi jo muutamaa päivää sovittua aikaa aiemmin, mutta mä olin henkisesti valmistautunut sovittuun päivään ja siinä pysyttiin. Kumma kyllä siinä omaa vuoroa odotellessa mä olin paljon rauhallisempi enkä yhtään niin jännittynyt tai hermostunut kuin mitä olin odottanut, olihan kyseessä kuitenkin mun ensimmäinen tatska.


Siinä meikäläinen vain muutamaa minuuttia ennen penkkiin istumista. Tatuoija-Christina siinä tekemisen ohella jutteli ja muutamaan kertaan varmisteli, että mulla oli kaikki ok ja olihan mulla :) 40 minuutin jälkeen, joka oikeesti tuntui puolet lyhyemmältä ajalta Christina tokaisi, että "it's all done" ja mä olin hämmästynyt, että joko nyt?! Mä olisin voinut istua siinä vielä toisen samanlaisen ajan ja voin rehellisesti sanoa, että tekeminen ei sattunut ei sitten yhtään... hieman kutitti, mutta siinä kaikki.


Siinä se nyt sitten on! Christina teki siitä juuri sellaisen kuin halusinkin ja mä oon enemmän kuin tyytyväinen! Siinä lukee siis Quench My Desire ja arvatkaa vaan kuinka monta kertaa mä oon joutunut jo selittää mitä se tarkoittaa :D Tekstillä on muutamakin tarkoitus mulle, mutta alkuperältään se on lähtöisin mun lempi Michael Jacksonin kappaleesta Give In To Me. Jokaisella kolmella tähdelläkin on oma tarkoituksensa, mutta ne pidän omana tietonani :)

Niinhän ne sanoo, että tatskoihin jää "koukkuun" eikä siinä itseasiassa mennyt kuin 15-20 minuuttia kun jo ensimmäinen ihan täysin tuntematon mies tokaisi mulle kaupassa, että "oh you'll be getting a new one soon!" :) Totta puhuen on mulla seuraava idea jo hautumassa, mutta mitään kiirettä sen saamiseen mulla ei ole.


Losissa tuli shoppailtua ja esimerkiksi Guessillä oli juuri sopivasti kesäale. Sieltä lähtikin mukaan pari paitaa, parit shortsit sekä muutamat tuliaiset :) On muuten tuo henkilökunnan palvelualttius pikkasen erilaista (lue: paljon parempaa) tuolla Amerikan maalla Suomeen verrattuna!


Sama ostoskeskus päivällä ja illalla. 364 päivää vuodesta kyseinen paikka palvelee shoppailijoita, mutta sen yhden päivän se on kiinni kun viereisessä Kodak-teatterissa järjestetään Oscarit.


Siinä yksi mun lempikaupoista Hollywood Bulevardilla. Kaupan nimi on vain "huijausta", sillä kun astelet sisään sulle annetaan sininen ostoskori ja kaikki kaupassa oleva maksaa 5 dollaria/kpl :) Pitää vain olla se ostoskori... Kauppa on kunnon turistikauppa, mutta siellä on aivan mieletön ilmapiiri (siitä pitää huolen musiikki ja henkilökunta) ja tuolla tuli vietettyä jokunen tovi ja shoppailin jälleen itselleni paitoja ja toppeja ja tuliaisia. Miksei Suomessa voi olla samanlaisia kauppoja!?!


Syntymäpäivän mä vietin aivan ihanassa seurassa Santa Monicassa shoppaillen ja tulihan siinä nähtyä Santa Monica Pier (satamalaituri). Seuraavana aamuna olikin aika suunnistaa kentälle ja suunnata kotiin...

Mulla oli aivan mieletön ikävä mun kavereita ja jäätävästä jetlagista (joka oikeesti osaa olla hirveä takaisin päin tultaessa!) huolimatta mä halusin nähdä mun ihanuuksia niin pian kuin mahdollista. Siinä sitten heti seuraavana päivänä kotiutumisen jälkeen lähdettiinkin juhlimaan mun synttäreitä :)






Vaikka lomailu on aina ihanaa niin kyllä se oli ihanaa palata takaisin kotiinkin :)

Nyt siis paluu arkeen ja maanantaista jatkuu jälleen treenaaminen. Kroppa ja mieli onkin kaivannut jo salia!! Samalla vaihtuu herkuttelut takaisin GFG-ruokavalioon ja ensin tiputetaan kertyneet muutamat lomakilot ja sitten aletaan kiristää :)