Se liikkuu taas!

Se oli maanantai jälleen ja mun tapauksessa maanantaiaamu tarkoittaa punnituspäivää. Palataanpa ensin viime viikkoon, jonka rehellisesti sanottuna pelkäsin tulevan kummittelemaan vaa'alle. Kaloreita tuli meinaan tankattua, mutta ei ihan niin terveelliseen tapaan kuin pitäisi... vaikka ruokailut menikin niinkuin piti niin sen lisäksi viikolla tuli nautittua yksi jos toinenkin siideri ja käytiinpä me kerran grillilläkin, jossa vetäsin kitusiini grillilautasen kaikkine ranskalaisineen ja makkaroineen. Jep, luit aivan oikein! Pakko sanoa, että goodness gracious kun moista ei ole syönyt lähes vuoteen niin se maistu kyllä hyvälle, mutta jälkeenpäin takaraivossa oli tunne, että jos mikään muu ei palaa kummittelemaan niin ainakin tuo grillisafka sen tekee!

Mun paino on junnannut aikalailla samoissa lukemissa jo muutaman viikon, ollen välillä plus miinus nollaa, välillä muutama satagrammaa miinusta. Plussaa ei onneksi ole tullut kertaakaan *tässä vaiheessa pakko koputtaa puuta*. Junnaaminen johtui mitä ilmeisemmin siitä, että kroppa oli tottunut liikaa nykyiseen ja tästä syystä aineenvaihdunta pysähtynyt. Ei sinänsä haitannut, sillä ainakin olen saanut hieman tuntumaa siihen kuinka paljon mä voin syödä kulutukseen nähden, jotta paino pysyy siltikin aisoissa. Ja sitten siihen tähän aamuun... Mä päätin ottaa vastaan sen mitä annetaan, sillä itsepähän olin sen aiheuttanut ja kuinkas siinä kävikään!


-1,6kg viikossa! Olin pudota pyrstölleni! Vaikkei mun metodit ollutkaan "by the book" niin kroppa oli siltikin saanut lisäboostia ja aineenvaihdunta oli jälleen lähtenyt liikkeelle. En tosin suosittele kokeiltavaksi ja omalla kohdallakin tämä jää kyllä kertaluontoiseksi ja kohta koittavan tankkauspäivän aion toteuttaa hieman terveellisimmillä tavoilla. Arvatkaa muuten kuinka mun tekee mieli Ben & Jerry's jäätelöä, mutta sen herkun mä olen luvannut itselleni vasta reissun päällä (8 viikkoa!) jo senkin takia, että Atlantin toisella puolen kyseiset jäätelöt maksaa neljäsosan Suomen hinnoista.

Salilla reenit sujuu hyvin. Meneillään on kevyempi viikko kunnes ensi maanantaista, systeriäni lainatakseni laitetaan "räkää nyrkkiin", nostetaan painoja ja annetaan taas palaa täysillä.




Vaikkei kuvasta näykään niin kyllä sitä habaa alkaa jo hieman olemaan... Jätin sen tarkoituksella hihan alle piiloon sillä eihän keskeneräistä työtä saa näyttää eikä arvioida ;)

Mun elämä

... milloin siitä tuli näin hirveä?
Kuten edellisessä postauksessa ohuesti riipaisin mun elämä on viime aikoina ollut lievästi sanottuna off the track ja sitten sattumalta törmäsin seuraaviin teksteihin ja miten ne koskettikin mua...


1. Mä myönnän mä elän liikaa menneisyydessä. Se, mitä joskus on tapahtunut vaikuttaa mun tekemisiin vielä tänä päivänäkin ja liiankin usein tunnen, että helpomminkin tätä elämää voisi elää.
2. Vähän niin ja näin... toisaalta mua ei kiinnosta mitä muut musta ajattelee, mutta toisaalta saattaa hieman kiinnostaakin.
3. Tullut todettua monet kerrat, että niinhän se menee, mutta sitä ennen mun kärsivällisyys on koetuksella.
4. En kyllä koe, että mä vertaisin omaa elämääni muiden elämään.
5. "Sä mietit aivan liikaa!" kuuluu rakkaan ystäväni suusta tämän tästä ja totta se on. Mä "vaivun" vähän väliä omiin maailmoihini ja vain Luoja tietää mitä mun mielessä liikkuu.
6. Niinpä! Päivän selvä asia, mutta miksi mä siltikin annan muiden vaikuttaa itseäni enemmän omaan onnellisuuteeni?
7. *hymyilee* Mitä? Ei ollut vakuuttavaa vai? Parempaa mä en valitettavasti tällä hetkellä pysty.


Näihin mä en paneudu niin yksityiskohtaisesti kuin noihin edellisiin, sillä näissä teksteissä näen itseäni aivan liikaa. Jäin tässä miettimään, että miten mä voin koskaan osata rakastaa ketään muuta jos mä en osaa rakastaa itseänikään? Jos mun hyvä ystävä puhuisi musta samalla tavalla kuin mä puhun itsestäni niin haluisinko mä vielä olla ystäviä kyseisen ihmisen kanssa? Niih, hyvä kysymys. Mä en vaan osaa antaa itselleni armoa. Mä syytän liiankin helposti itseäni ja mä jään helposti vellomaan virheisiini.

30 asiaa tulla onnellisemmaksi-tekstistä poimin muutaman mun kompastuskiven:

Älä vietä aikaa väärien ihmisten kanssa.

Elämä on aivan liian lyhyt, jotta viettäisimme sen väärien ihmisten parissa. Negatiiviset ihmiset imevät kaiken energian, vetävät sinua taaksepäin ja estävät etenemisen. Tarkkaile millaisessa porukassa vietät aikaasi, ovatko he sinulle hyväksi vai eivät – ja tee omat johtopäätöksesi.

Älä jätä omia tarpeitasi jonon viimeiseksi.

Vaikeimpia asioita on hukata itsensä kun on niin kiireinen auttaessaan muita. Toki muut tarvitsevat myös apua ja huomiota, mutta huolehdi ensin itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Voit auttaa muita, mutta auta ensin itseäsi, olet sen arvoinen!

Älä moiti itseäsi vanhoista virheistä.

Saatamme rakastaa väärää ihmistä ja itkeä väärien asioiden vuoksi. Sillä ei ole väliä miten asiat menevät metsään, virheet kuitenkin johtavat meidät oikeiden ihmisten ja asioiden luokse. Me kaikki teemme virheitä, koemme vastoinkäymisiä ja kadumme jotakin menneisyydessämme. Et ole virheesi, etkä ole vastoinkäymisesi, voit NYT tällä hetkellä vaikuttaa tulevaisuuteesi ja muokata siitä erilaisen. Kaikki mitä elämässäsi on tapahtunut, on valmistanut sinua hetkeen joka on vasta tulossa.

Älä odota muiden tuovan sinulle onnellisuutta.

Jos et ole onnellinen itsesi kanssa, et tule olemaan onnellinen pitkäaikaisessa suhteessakaan. Jos onnesi on kiinni jostakin ulkopuolisesta ihmisestä tai asiasta, se voidaan ottaa pois silmänräpäyksessä. Rakenna siis ensin vakautta omaan elämääsi, löydä onni sisältäsi, sitten voit jakaa sen jonkun toisen kanssa.

Älä esitä että asiasi ovat kunnossa jos ne eivät ole.

Välillä on ihan hyvä romahtaa. Sinun ei tarvitse aina esittää olevasi vahva, eikä ole mitään tarvetta jatkuvasti todistella että kaikki on hyvin. Älä myöskään mieti mitä muut ajattelevat – itke jos siltä tuntuu – itkeminen on terveellistä. Mitä nopeammin sen teet, sitä nopeammin olet taas valmiina hymyilemään.

Äärettömän hyvä päivä

Okei, jos ei mukaan lasketa sitä, että sunnuntaina mä törmäsin lasioveen ja sen jäljiltä oikea puoli naamasta on hieman hellänä, turvoksissa ja onpa tuohon oikeaan poskeen ilmestynyt hieman mustelman näköistä väriäkin, mutta muuten tänään on ollut hyvä päivä! :)


Aamupäivällä oli jo aikakin muutaman salivapaan päivän jälkeen suunnata salille suorittamaan ohjelman viimeinen, se raskain jalka- ja keskikroppatreeni ennen kevyempää viikkoa. Alkuun lämmittelin juoksumatolla, jossa hölkkäämisesta mä olen löytänyt uuden rakkauden... minä, joka vielä hetki sitten arastelin juoksumattoa enkä todellakaan uskaltanut kehdannut mennä siinä reipasta kävelyä nopeampaa. Nyt 30min hölkkävauhtia (7.5km/h) menee kuin leikiten ja I love it! Se vaan on ihanaa huomata kuinka kunto ja kestävyys on kasvanut tässä kuukausien aikana.




Treeni sujui hyvin ja kalorien lisäys on todellakin auttanut jaksamaan huomattavasti paremmin. Nyt ei ole enää sitä tunnetta, että jo 2kg käsipaino voisi tippua päälle :D


Viime aikoina on todellakin ollut hieman pientä räpiköintiä oman elämän kanssa... Tää "uusi" elämä uusine tapoineen ja kropan muodonmuutos ei ole tullut ns. ilmaiseksi ja se on pistänyt miettimään asioita yhtenä sun toisena iltana eikä ne välttämättä aina ole ollut mieltä ylentäviä. Treenimotivaatioon ne ei onneksi ole vaikuttanut, mutta prioriteetteihin kylläkin. No, ehkä se tästä ajan kanssa...?

Päivän päätteeksi, kun sadekin oli sopivasti loppunut suuntasin vielä reilun puolen tunnin lenkille. Olipa kiva huomata, että lenkillä pärjää taas jo vähän kevyemmällä varustuksella... Josta tuli mieleen, että mä edelleenkin tarvitsisin uudet juoksutrikoot.

9 viikkoa

Ensinnäkin pahoittelut, että on tämä blogin päivittäminen hieman jäänyt viime aikoina. Sain jo muutamia huolestuneita kyselyitä mitä on mahdollisesti tapahtunut ja syy on yksinkertaisuudessaan siinä, että päivässä ei vaan ole tunnit eikä energia riittänyt kirjoittamiseen. Treenaaminen on siitä huolimatta jatkunut ja siinäkin on yksi syy radiohiljaisuuteen kun tuntui, että kirjoitukset alkoi toistamaan samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen enkä saanut niihin oikein mitään uutta.

Kuten sanottu treenaaminen on siltikin jatkunut ja parhaimmillaan olen iskenyt luuni salille 5 kertaa viikon aikana. Oon yrittänyt päästä salille vähintään sen 3 kertaa viikossa, 4 kertaa on aika normaali määrä ja 5 on mun päiväaikatauluilla jo saavutus :) Plus, että nyt kun tiet on jo suurimmaksi osaksi sulia ja hiekat saa hyvää vauhtia kyytiä niin viikon aikana tulee käytyä muutaman kerran myös lenkillä.

Ruuan kanssa mulla on ollut nyt hieman ongelmia. Satuin tuossa yhtenä päivänä laskemaan sen hetkisen kalorimäärän ja lukemat näytti alle 1200 kcal/pvä! Ei ihme ettei salilla tehot enää riittänyt. Mikon kanssa jutellessa Mikko määräsi nostamaan määrän 2400 kcal/pvä, mutta jotenkin tuo määrä kuulostaa hieman liian suurelta ja rehellisesti sanottuna kauhistuttaa, joten jätin määrän 2000 kcal/pvä (josta tietenkin tuli Mikolta sanomista), mutta kun jo tuon 2000 kcalorin täyttäminen meinaa tuottaa vaikeuksia päivän aikana... ja niinpä olenkin nyt pyytänyt apua tuon ruuan kanssa kun en mä kuitenkaan halua rikkoa mun kroppaa (aineenvaihdunnan hidastuminen, kilpirauhasongelmia ja lihasmassan kehityksen pysähtyminen vain muutamia mainitakseni...)

Ja sitten pääsemmekin otsikkoon :) Huomasin tänään, että mun reissuun (josta enemmän täällä) on tasan 9 viikkoa! Senpä takia mä polkasin tänään käyntiin 9 viikon tiukan dieetti- ja treenijakson, jonka aikana ei löysäillä eikä lipsuta sivuraiteille, jotta reissussa olen sitten vieläkin paremmassa kunnossa ja voin huoletta ottaa aurinkoa Santa Monican ja Laguna Beachin rannoilla :) 9 viikon päästä olen juuri tähän aikaan laskeutumassa Amerikan maaperälle koneen vaihtoa varten, jonka jälkeen on edessä vielä reilu 4 tunnin lento määränpäähän, Losiin!