Laihduttamisen varjopuolia

Satuinpa tuossa törmäämään artikkeliin, jossa oli lueteltu 5 laihduttamisen varjopuolta ja päätinpä sitten kirjoittaa omat versioni kyseisiin asioihin.

5 laihduttamisen varjopuolta

Monilla laihdutuskuurille ryhtyvillä on korkeat odotukset laihdutuksen jälkeisestä elämästään. Kaikki ei kuitenkaan mene aina kuin Strömsössä, joten muutamiin ikäviinkin asioihin on syytä varautua.

1. Kehonkuvan muutos

• Laihduttaminen ei ole avain onneen: Olet edelleen se kuka olet, mutta laihempana versiona. Monet rajun laihdutuskuurin läpikäyneet kertovat, että odotukset laihdutuksenjälkeisestä elämästä olivat liian korkealla. Painon pudottaminen ei kuitenkaan tee sinusta automaattisesti parempaa tai ihaillumpaa ihmistä.

Ja heti ensimmäisenä tavallaan asia, jonka kanssa mulla on ollut eniten vaikeuksia. Siinä missä se fyysinen työ on tehty ja nyt pyritään pysymään normaalipainossa, on henkinen prosessi vielä täysin kesken. Mä olen nyt 2 vuotta ollut normaalipainoinen, mutta mulla ei vieläkään ole pysyvää, rauhallista ja onnellista olotilaa. Mulle eniten ongelmia tuottaa hyväksyntä ja huomio. Vaikka edellä mainittuja siinä niin kutsutussa edellisessä elämässä oli vähemmän oon monesti miettinyt, että silloin mä kuitenkin olin onnellisempi ja tasapainoisempi minä. Nyt hyväksynnän ja huomion saaminen on tehnyt musta, kuten mä itse itseäni brutaalisti kuvailisin: hirviön. Eräs miespuolinen henkilö sanoikin kerran: "ärsyttävintä sussa on se jatkuva hyväksynnän ja huomion hakeminen muilta vaikkei siihen ole mitään tarvetta." Mä voin hyvin, viihdyn vihdoinkin omassa nahassani enkä enää häpeä tai piilottele kroppaani, joten voisi sanoa, että sinällään mun kehonkuva on jo myönteisen puolella, mutta kuinka pitkä matka tässä pitää vielä taivaltaa, jotta mä saan myös kehoitsetunnon viivan yläpuolelle ja voin jälleen olla se onnellinen ja tasapainoinen minä?


2. Roikkuva nahka

• Jos painonpudotus on dramaattinen, voi tuloksena olla paljon roikkuvaa nahkaa. Oheisella ObeseToBeast-kanavan videolla näytetään millainen lopputulos voi olla, jos rajusti ylipainoinen yksilö laihduttaa normaalimittoihin. Ylimääräistä ihoa voidaan poistaa kirurgisin toimenpitein, mutta se on melko kallista ja jättää yleensä arpia. Roikkuvaan nahkaan kannattaa varautua ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on.

En tiedä mistä johtuu, mutta mulla ihon luontainen palautumiskyky on tehnyt tehtävänsä. Ei, enkä mä ole käyttänyt minkäänlaisia kiinteyttäviä voiteita tai hilavitkuttimia :) Ainoa mihin mulla on jäänyt himpunverran roikkuvaa nahkaa on vatsa, mutta osa syynä on myös muutama vuosi sitten tehty leikkaus. Ehkä mun kehossa on vielä tarpeeksi joustavuutta ja kimmoisuutta ylläpitävää kollageenia.... iästä huolimatta?

3. Ihmissuhteet voivat muuttua dramaattisestikin

• Erään tutkimuksen mukaan erot ovat hyvin yleisiä sellaisissa parisuhteissa, joissa molemmat ovat olleet ylipainoisia ja joissa toinen on onnistunut pudottamaan painoaan rajusti. Painonpudotus voi siis luoda eräänlaisen epäsuhdan parisuhteeseen. Myös kuntosalilla ja laihdutusyhteisössä luodut ihmissuhteet voivat muuttaa radikaalistikin kaveripiiriäsi – epäterveitä elämäntapoja harrastaneet kaverisi saattavat jäädä vähemmälle huomiolle ajan myötä.

Minun huushollissahan asuu vain yksi ihminen: minä, joten parisuhteen vaikuttamiseen en osaa sanoa mitään, mutta kaverisuhteisiin on kyllä vaikuttanut. Nyt kun tässä mietin niin päällimmäisenä tulee mieleen tämänpäivänen kaverin kysymys "mihin aikaa meet huomenna urkkaa?" ja toisen kaverin whatsapp-viestit hänen hiilaritankkauspäivästä. Toki ne tärkeimmät ja rakkaimmat kaverit ovat pysyneet mukana vaikkei ne hitaasti imeytyvistä hiilareista tai supersarjoista mitään ymmärräkään :) Ja kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin onhan tuo miesmakukin tässä aikaa myöden muuttunut...


Hmmmm                vs                Hmmmm
4. Vaatekaappisi sisällön uusiminen voi maksaa yllättävän paljon

•Kaikki tietävät, että vaatteisiin saa upotettua loputtomasti rahaa – ja tämä on erityisen totta laihduttajille. Voit helpottaa taloudellista taakkaasi shoppailemalla kirppiksillä ja tekemällä vaatevaihtoa kaveriesi kanssa.

Oi kyllä! Mulla meni lähestulkoon koko vaatekaapin sisältö uusiksi! Ainoa 'sopi silloin ja sopii nyt' taitaa olla sukat :D


Hellou kirppis!
5. Kehut eivät välttämättä tunnu kehuilta

• Jos olet itse jo joskus onnistunut laihduttamisessa, niin tiedät että tietynlaiset kehut eivät toimi kuten voisi olettaa. ”Näytätpä hyvältä!” -tyyppiset kommentit voivat saada laihduttajan miettimään, mitä kaveri on mahdollisesti aiemmin hänestä ajatellut. Älä kuitenkaan tuomitse kavereitasi näiden antamien kommenttien perusteella – he todennäköisesti haluavat vain aidosti kannustaa, vaikka eivät aina osaisi asetella sanojaan oikein. Tärkeintä on olla itsestään ylpeä sellaisena kuin on.

Piti oikein hetki miettiä miltä kehut tuntuu ja minkälaisen reaktion ne mahdollisesti saa mussa aikaan? Sitä kun ei elämänsä aikana ole tottunut kehuihin niin aika useasti mä kyllä kiitän, mutta unohdan asian samantien eli toisin sanoen vaikka kehu olisikin aitoa mä en hirveesti anna sille painoarvoa, suuntaan enkä toiseen. On totta, että jotkut kehut ja positiiviset kommentit tekee olon vaivaantuneeksi. Paljon riippuu myös kenen suusta se kehu/kommentti tulee. Muutaman kerran on käynyt mielessä, että "ai nyt mä sitten kelpaisin ja nyt sä kehtaat seisoa mun vieressä ja jutella mun kanssa..." Nämä ihmiset, useimmiten miehet ovat niitä, jotka ovat nähneet mut silloin ja nyt.
FYI: too late.

Vaikka laihtumisen kylkiäisenä tulee myös näitä negatiivisia seikkoja eikä elämä todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista niin siltikään mä en vaihtaisi mitään tästä 'uudesta' elämästä ja uusista elämäntavoista siihen vanhaan.

Koska haluan lihasta en ole nainen?

Sain tuossa muutama päivä sitten aika ilkeän kommentin omasta kropastani. Enpä halua paneutua siihen sen enempää, koska se tuntui todella pahalta ja päästin sen ihon alle, mutta siitä hieman inspiroituneena jäin miettimään muita tähän mennessä saamiani kommentteja muuttuneesta kropastani.

Kelataanpa aikaa jokunen vuosi taaksepäin. Pakko laittaa tähän vanha, jo täälläkin nähty kuva, koska mä en saa iTunesia toimimaan enkä sen takia saa vanhoja kuvia tähän läppärille.


Kyllä, tuossa jamassa on joskus tullut oltua. Mitäpä veikkaatte olinko mä tyytyväinen? Olinko mä onnellinen? En ja en. Todellakaan!

Joskus tekee ihan hyvää tsekkailla noita vanhoja kuvia vain todetakseen, että menneeseen ei ole paluuta ja minkä takia sitä tänä päivänä liikkuu enemmän ja seuraa hieman tarkemmin mitä sitä kitusistaan alas laittaa.

Ja sitten niihin kommentteihin. Aiemminhan mä olen kirjottanut, vähän samantapaisista huomautuksista täällä, mutta nyt mennään kommentteihin koskien täysin mun treenaamisen aikaansaannoksia.


Varsinkin viime aikoina olen saanut kuulla muutamaankin eri otteeseen kuinka mun jalat ei näytä naisellisilta, koska kun mä seison tietyssä asennossa mulla näkyy reisilihakset. Samoiten kuin olen kuullut, että mun kädet on liian maskuliiniset koska mulla on hauikset. Ja ehkä kaikista jäätävin kommentti on ollut, että mä olen tyhmä (kyllä, näin se asia ilmaistiin!) koska haluan leveämmän selän ja muutenkin kokonaisvaltaisesti enemmän lihasmassaa. Mikä tässä on huvittavinta kaikki kommentit on tullut miesten suusta, joten en ole voinut muuta kuin hymähdellä ja olla ylpeä tähän asti saamistani saavutuksista.

Mutta miksi juuri miehiltä, joiden mielestä mä en lihasmassaa tavoitellessani ole enää nainen... Excuse me?! :D Olenko mä oikeasti törmännyt siihen miesten kauhukuvaan bodatuista naisista, jotka salilla käydessään muuttuu yhdessä tai kahdessa yössä vihreiksi hulkstereiksi? Hei news flash niille tietämättömille, että nainen saa treenata aika hitokseen saadakseen edes jonkinlaista pattia. Okei, kuten olen aiemmin kertonut mä olin puolessa vuodessa kerryttänyt lihasmassaa huikeat 2,9kg ja kaikki asiaan perehtyneet, joille olen asiasta maininnut ovat sanoneet sen olevan naiselle aikamoinen saavutus, mutta kyllä mä salilla teenkin duunia... enkä vaan p*rseile peilin edessä... välistä jopa siinä määrin, että se aamupuuro on alkanut maistumaan kurkussa... Ja siinä taisi mennä se naisellisuus :D mutta kyllä mä siltikin olen vielä kaukana bodatusta naisesta.

Vai onko kyseessä miesten pelko ja epävarmuus itseään vahvemmasta naisesta? Kuten Kikka aikoinaan lauloi "kanna minut metsään apinamies..." niin se testosteroninen apinamies-ego kärsii kun se vahvempi osapuoli onkin nainen ja sen takia mun treenaamista yritetään dissata? Rehellisyyden nimissä on tähän todettava, että olisihan se jokseenkin koomista, jos mies olisi itseäni pienempi sohvaperuna. Ei, en minäkään täydellistä fitness-elämää elä, mutta jos prioriteetit on aivan toista luokkaa kuin itselläni niin valitettavasti se on ei kiitos. Soitellaan, mutta eri bändeissä! Ja kyllähän siihen on tässä ajan myötä menty, että kun itse treenaa niin mitä leveämpi hartiaväli miehellä on sen varmemmin se kiinnittää allekirjoittaneen huomion.


Olenko mä nyt tyytyväinen? Olenko mä nyt onnellinen? Kyllä ja kyllä. Todellakin! Ja hell yeah dissauksista huolimatta aion jatkaa lihasmassan kasvattamista! :)