30. lokakuuta 2013

No excuses

Heippatirallaa! :) Mullapas alkoi nyt viiden päivän vapaat ja viikonlopuksi mä vaihdan toisiin maisemiin. Pienimuotoinen pako arjesta tulee kyllä nyt hyvään saumaan ja toivottavasti tekee vain hyvää.

Nilkassa ollut tulehdus alkaa olemaan paranemaan päin ja hyvä niin. Sitä on hoidettu särkylääkkeillä, kylmäpusseilla ja vaihtamalla työkengät, jotka mitä ilmeisemmin osoittautui ongelman aiheuttajaksi.


Mun duunissa jalat on illasta toiseen koetuksella ja kenkien täytyy olla sen mukaiset, unohtamatta jalkojen hellimistä aina silloin tällöin. Seuraava investointi onkin siis uudet, kunnolliset työkengät. Ei sillä, kunnolliset työkengät ne vanhatkin oli, mutta selkeesti jo parhaat päivänsä nähneet.

Jo muutamien viikkojen ajan mun paino on pysyny samoissa lukemissa, mikä sinänsä on hyvä, että oppii energian saannin ja kulutuksen tasapainon ja näin ollen painonhallintaa. Pari kiloa mä oon tässä vielä pyrkinyt karistaa pois, sitten mä oisin tyytyväinen, mutta mikään kiire siihen ei ole... lähtee sitten kun on lähteäkseen. Eilen, maanantaina hyppäsin jälleen vaa'alle ja lukema näytti -800g viikossa eli ei siis enää paljoakaan tiputettavaa! :) Ja ei, hauiksista se ei ole lähtenyt... siitä oon pitänyt huolen :D

Mä en ole oikein koskaan omistanut kunnollisia lenkkivaatteita ja nyt kun ilmat alkaa kylmenemään päätin panostaa vaatetukseen. Niinpä pistin H&M:ltä tilaukseen teknisen takin, josta luin aikoinaan Steffin blogista. Mikä parasta, koko takki on heijastavaa materiaalia. BE SEEN pimeällä! Juoksutrikoissa sen sijaan on lämpöä eristävä sisäpuoli, että kyllä pitäisi tareta. Niin ja vähän lisää heijastinta :) Yksi asia muuten mistä yleensäkin tykkään H&M:n treenihousuissa on takana oleva vetoketjutasku... Sinne mahtuu hyvin puhelin mukaan, joka mulla niin salilla kuin lenkilläkin toimii musasoittimena eikä se hytky edestakaisin kuten se takin taskussa tekee. Samainen tasku löytyy myös näistä trikoista.


Otsikon mukaisesti vaatetus ei siis enää ole tekosyy miksi lenkille ei voi lähteä!

Ai että, huomenna mä saan nukkua just niin pitkään kun huvittaa! :)

24. lokakuuta 2013

Märkä voittaja

Siinä missä toiset herää 5 aikaa aamulla salille mä kävelen sinne samaiseen mestaan vesisateessa.


Läpimärästä ulkokuoresta huolimatta oli voittaja-fiilis ja olen ylpeä itsestäni, sillä vaihtoehtona olisi voinut olla "naah.. en mä tonne sateeseen lähde kävelee..."

#Dedication! :)

22. lokakuuta 2013

Kevyempää settiä

Se olisi jälleen uusi viikko alkanut, joka mulla sattuu olemaan treenien osalta kevennetty viikko. Puhtia ja energiaa kyllä riittäisi, mutta jotta treenaaminen olisi nousujohteista on pakko välillä himmata ja ottaa kevyemmin. Jalassa oleva tulehdus vaivaa edelleenkin, mutta onneksi se ei vaikuta muuhun kuin lämmittelyyn, juoksumatto on siis out of question tällä hetkellä, sekä jalkatreeniin. Yläkroppaa oon pystynyt treenaa ihan normaalisti ja lämmittelyt on suoritettu muilla keinoin. Huomenna olisi vuorossa jalkapäivä, mutta tosiaan tuon tulehduksen takia ajatuksissa on tehdä pelkkä takamus/vatsatreeni ja kokeilen kuinka tuo koipi pysyy mukana askel/sumokyykyissä. Prässit ja Smithit kierrän kaukaa.


Työkaverini sanoja lainaten "pirullisen hyvä tulos!" :)

Satuin löytää kaapista treenihousut, joita en muista koskaan käyttäneeni, joten minähän otin ne tänään mukaan ja vedin salille päälle. Tästä aiheesta oon tainnut joskus lukea jonkun toisenkin blogista, mutta mikä siinäkin on, että jos sulla on jalassa jonkun muun väriset housut kuin ne perustylsät mustat ni susta tulee kuin turistinähtävyys ja kaikkien on pakko vähintäänkin kaksi tai kolme kertaa vilkuilla? Ei sillä, mua ei kiinnosta mitä muut ajattelee mun reenivaatteista, mä ostan ja treenaan juuri sellaisissa, joista mä tykkään ja jotka tuntuu päällä hyvältä on ne sitten mustat, neonpunaiset tai kaksiväriset...


Mutta kyllä olisi niin tehnyt mieli sanoa, että seuraavasta pälyilystä mä velotan 5 euroa... hillitsin kuitenkin itseni ja laitoin vaan musiikin kovemmalle ja jätin moiset kyttääjät sivuun.

17. lokakuuta 2013

Ihana kamala rahka

Rahka on ehkä yksi ruoka-aineista, joka jakaa ihmisten mielipiteitä. Toiset tykkää ja toiset ei saa rahkaa alas sitten millään. Ilmeisesti suurinosa kuitenkin tykkää (tai sitten vetää kurkusta alas väkipakolla) kun tässä taannoin uutisoitiin rahkan kasvattaneen suosiotaan ja kauppojen hyllyt ammotti tyhjyyttään rahkoista. Liekö sitten kansaan iskenyt 'fitness-buumi' (johon mä en ota kantaa... aiheesta löytyy ihan tarpeeksi postauksia googlaamalla) ollut ilmiön takana, mutta olihan se hieman turhauttavaa kiertää kaupasta toiseen vain todetakseen, että "jaahas täältäkin on rahkat finito." Noh onneksi tuo ilmiö taisi olla ja mennä ja ainakin allekirjoittanut on viime aikoina aina saanut tarvitsemansa rahkat.

Rahkat sisältää hyvänlaatuisia proteiineja ja välipaloina pitävät nälkää pitkään ja näin ollen auttavat ja tukevat mm. painonpudottamisessa/hallinnassa. Muistuttaisin kuitenkin, että kaikki rahkat ei suinkaan ole niitä 'hyviä rahkoja' vaan näidenkin kohdalla on syytä tutkailla purkin ravintosisältöä ja esim. sokeripitoisuuksia, varsinkin maustetuissa rahkoissa, joissa yhdessä purkissa (250g) saattaa olla jo yli 10 sokeripalan verran sokeria. Ei hyvä!


Itse syön 1-2 rahkaa päivässä ja parhaimmaksi rahkaksi olen todennut Valion pehmeän rasvattoman maitorahkan (niin ja Valio ei maksa tästä mainostuksesta mulle penniäkään :) Muutamaa muutakin rahkaa on tullut kokeiltua silloin kun edellä mainittua ei ole ollut saatavilla, mutta eipä ne ole mun makuhermoja niin hivellyt, että olisin niihin vaihtanut. Rahkoissa on eroja ja sen 'oman' löytää, mitenkäs muuten kuin kokeilemalla :)


Kuten oon jo aiemmin kertonut, mä nautin rahkan marjojen kera, joita mä käyn shoppailemassa äitin pakkasesta. Survottu mansikka, johon äiti ei lisää sokeria eikä mitään muutakaan on ihan mun lemppari... Vadelmat ja mustikatkin menee, mutta niihin mä oon viime aikoina hieman kyllästynyt. Välillä töissä rahkan syömiseen on aikaa se minuutti, joten silloin mä heitän purkkiin vain ripauksen makeutusjauhetta ja ei kun ääntä kohden. Menettelee.

Sitten hieman asiaa kukkaruukusta. Treenaaminen sai nyt hieman takapakkia, sillä mun oikeassa nilkassa on verisuonitulehdus. Niin, että mikä!? Juu älkää kysykö, nähtävästi sellaistakin on olemassa kun lääkäri mulle sellaisen diagnoosiksi kertoi. Treenaamista se ei sinällään haittaisi, mutta on tuo käveleminen hieman kivuliasta ja hoito-ohjeena on lepo jalka kattoa kohden. Että tällästä tällä kertaa.

11. lokakuuta 2013

Paistaa se aurinko risukasaankin


Mä jo niin luulin löytäneeni uuden vaihteen treenaamiseen ja yleensäkin omaan elämääni, että kuvittelin kaiken olevan suht hyvin kunnes... tajusin vaihtaa vielä isompaa vaihdetta silmään ja nyt mä vasta tyytyväinen olenkin. Asiat vaati taas pieniä muutoksia ja pientä hienosäätöä, mutta viimeset 2 viikkoa on ollut sen arvosta ja nyt tuntuu, että mä alan taas pikkuhiljaa olemaan mä :)


Pakko myöntää hieman on omatunto soimannut kun en ole päässyt treenaamaan niin usein kuin olisin halunnut ja pääosin siihen on syynä mun duuni. Duunissa itsessään ei ole mitään vikaa, enhän mä sitä muuten tekisikään, mutta se kun on pääsääntöisesti iltaduunia (josta en todellakaan valita, sillä kaikki mut tuntevat tietää, että mä en ole aamuihminen) se kuitenkin vaatii oman energiansa ja lepoaikansa... Ja kuten tuossa juuri tuli todettua, mä en ole aamuihminen niin ehkä muutaman kerran oon aamulla mielummin jäänyt nukkumaan kuin suunnannut salille ennen taas seuraavaa työvuoroa. Onneksi tosin mitään järjettömiä breikkejä ei ole ollut, siinä vaiheessa mä itseni tuntien todennäköisesti hakkaisin päätä seinään.


Mieltä piristi tänään kummasti vierailu kirppiksellä Marin kanssa, josta löysin itselleni uuden "biletopin" ... kokoa S! No okei, se on sellasta hieman venyvää kangasta, mutta edellisessä elämässä kyseinen toppi ei olisi koskaan mahtunut mun päälle! Puhumattakaan, että olisin edes kantanut sitä sovituskoppiin asti. Illemmalla salilla eräs henkilökuntaan kuuluva totesi siinä ohimennen kuinka mä oon muuttunut... Minä siinä hieman hämilläni totesin, että "ai niiko mistä lähtien?" johon sain vastaukseksi, että siitä kun hän on mut ensimmäisen kerran nähnyt. Jatkoin siitä sitten treeniä miettien, että milloinkas mä aloitinkaan kyseisellä salilla treenaamisen ja treenivihko sen kertoi... 3kk sitten... Mitä hittoa, oonko mä oikeesti 3kk:ssa voinut saada jo näkyvää tulosta aikaiseksi?!? Kiitos tästä Miss V, noinkin pieni asia, mutta kyllä taas tupsahti lisämotivaatiota tähän ihmislapseen! :)


Siinä mun mielipide sateesta. Oli oikein mieltä ylentävää kävellä onnistuneen jalkatreenin jälkeen sateessa kotiin kun se vauhti ei ollut mitään päätähuimaavaa... Kastuhan siinä, päästä varpaisiin.

5. lokakuuta 2013

Vedetään hatusta

Otsikko tarkoittaa, että nyt on tulossa jotain aivan random-tekstiä :) Kunhan tässä aikani kuluksi kirjoitan eräästä asiasta kun ei NukkuMattikaan ole vielä ilmoitellut saapumisestaan... Viime aikoina se jäppinen on tosin tehnyt ohareita vähän turhankin useana yönä, että pikkuhiljaa voi alkaa miettiä, että mihinkäs sitä reklamaatiota voi lähettää?

Ja koska voin vaan kuvitella, että ainaiset "tänään kävin salilla ja treenasin..." postaukset on pitemmän päälle tylsiä... - Sen verran kuitenkin riipaistaan treenejä, että tänään tuli kyllä tehtyä osuva selkä-hauis-ojentajatreeni... Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että ehkä tuo selkä ei olekaan niin iso ongelma kuin mitä oon tähän asti kuvitellut... ja se siitä :)

Asiaan. Mari aloitti Fitfarmin 10 viikon LITE-valmennuksessa, johon minunki oli tarkoitus osallistua, mutta tarkemmin asiaa mietittyäni mä en kokenut sitä tarpeelliseksi juuri nyt. Mulla on toimiva ja hyväksi havaittu ruokavalio sekä treeniohjelma tällä hetkellä. Mari tuossa eilen sitten totesi, että yksi asia, jonka hän on huomannut tämän uuden ruokavalion myötä on kasvava tiskien määrä, koko ajan saa olla tiskaamassa! Ja näinhän se menee... Itse olen huomannut samaisen asian jo kuukausia sitten, mutta enpä ole koskaan asiasta sen enempää kenenkään kanssa keskustellut. Lähinnä kironnut asiaa itsekseni. Olisi tehnyt mieli ottaa kuva mun keittiön valloittaneesta tiskivuoresta mutten sitten kuitenkaan tohtinut... Ja mikä siinä on, että juuri kun on saanut kaikki kattilat, kupit ja puurolautaset tiskattua niin jo siellä on kohta jo uutta tiskiä, sillä usein hyvin usein juuri tiskattuani mä päätän alkaa tekemään protskulettuja tai keittämään seuraavien päivien vihanneksia jne... ja kas näin uusi tiskivuori on saanut alkunsa! Kyllä sitä on monasti miettiny, että omistaisipa astianpesukoneen, mutta ainakin vielä niin kauan ko mä asun tässä kämpässä on tyydyttävä vanhanaikaiseen tiskaamiseen. Joku voisi tässä vaiheessa ihmetellä miksei niitä astioita voi tiskata samantien pois... Just, minä? Juu ei... mä mielummin pakoilen kyseistä toimenpidettä niin kauan kunnes kaapissa ei ole enää yhtään puurolautasta :) Että sellasta tällä kertaa.

Loppuun aivan mahtava treenibiisi... tuli tänään kokeiltua salilla ja toimii!





"Look hot in a bikini... you better work b*tch"

Hyvää viikonloppua!

1. lokakuuta 2013

Kipeät kintut


Yksi jalkavaivainen täällä hyvää iltaa. Vaikkei se sunnuntain jalkatreeni oikein sujunutkaan niin siltikin jotain osumaa on saatu aikaiseksi, nimittäin jalat ja tarkemmin sanottuna etureidet ja takalisto on varsinkin tänään ollut todella kipeet... jopa niin kipeet, että viime yönä heräsin lähestulkoon joka kerta asentoa vaihtaessa ja piti oikein avustaa siirtämään koipia. Tuollaista ei olekaan ennen tapahtunut. Ja minä kun vielä suunnittelin käveleväni tänään tuonne jonkin matkan päähän kirppikselle, mutta hyvä kun on pakolliset liikkumiset saanut suoritettua...

Nooh kipeistä kintuista huolimatta mä jotenkuten sain itseni tänään talvitakki-ostoksille. Kaikki mun aiemmin omistamat takit kun oli liian isoja (ja nyt jo myyty kirpparilla) ja kaverilta tuli tässä taannoin jopa uhkaus "jos sä ton laitat päälles niin mä en kyllä liiku sun seurassa!" :D Eipä siinä sitten muu auttanut kuin hankkia uusi takki. Onneksi tää uusi takki oli jo aiemmin löydetty ja hyväksi havaittu niin ei tarvinnut kuin kävellä suoraan kyseiseen liikkeeseen ja napata takki kassalle. Jos reilu vuosi sitten joku olisi mulle kertonut, että tänään mä ostan koon 40 ja vieläpä valkoisen talvitakin niin enpä tiedä olisinko itkenyt vai nauranut, mutta niin tänään jokatapauksessa tapahtui :)

Nyt alkaa kroppa ilmoittamaan, että olisi aika pistää illan viimeinen rahka ääntä kohden ja painua nukkumaan...