JippiKayJei

Lauantai tuli ja meni ja kuten varmasti olette lukeneet Cheekin Stadionkonsertteja on vain kehuttu. Se oli juurikin sitä, aivan huikeeta! Multa kysyttiin, että oliko joku kohta tai biisi ylitse muiden, joka jäi mieleen... Ei, sillä se koko kokonaisuus oli vaan täydellisesti purkitettu. Well done Team Cheek! :)


Täytyy myöntää, että vaikka mä halusinkin ajoissa jonottaa (kaveri ei ollut ihan samaa mieltä, mutta suostui mun takia :D #tosiystävä) niin ensi alkuun mullakin saattoi olla tunne, että ummm kuulutaankohan me ihan tähän joukkoon...

Kaikki hyvin vaikka satoikin!


Ekassa rivissä! "Se on helppoa kun sen osaa" totesi kaveri :)





Viimeiset reilun puolen tunnin ajan tulikin sitten vettä ihan kiitettävästi ja kiitos sen mä olen nyt flunssassa. Jäi siinä jatkobileetkin väliin kun stadionilta poistuessa olin sisuskaluja myöten läpimärkä ja fiilis oli jokseenkin väsynyt... mutta onnellinen ja yhtä mahtavaa elämystä rikkaampi :)

#SäTsiigaatVoittajaa :)

Sokka Irti

Oi lauantai tule jo! :)

Vähän erilainen tarina

Seuraavaa kirjoitusta mä oon miettinyt jo pidemmän aikaa, mutta en vaan koskaan ole löytänyt sitä sopivaa ja oikeaa hetkeä. Viime aikaisten tapahtumien takia mä tunsin, että se sopiva hetki on nyt. Mä haluun kertoa teille tarinan yhdestä tytöstä, joka on aina ollut mulle tärkee ihminen, mutta viime vuosina hänestä on tullut vielä entistä tärkeämpi.

Se tyttö on sosiaalinen, nauttii ihmisten seurasta, hymyilee ja haluaa kaikille vaan parasta... Hän välillä pistää jopa toisten tarpeet omien tarpeidensa edelle vain jotta muilla olisi hyvä olla. Mutta sillä tytöllä on salaisuus, jota ei moni tiedä ja nekin harvat jotka tietää tuskin täysin ymmärtää mistä on kyse. Moni ei varmastikaan ensinäkemältä uskoisi, mutta tällä tytöllä todettiin jokunen vuosi sitten keskivaikea masennus, jota hän oli ennen varsinaista diagnoosia sairastanut jo vuoden päivät. Miettikää, vuoden! Se tyttö oli todellakin pohjalla: kotoaan hän ei poistunut juuri minnekään, nukkui suurimman osan vuorokaudesta ja senkin ajan minkä oli hereillä silmissä oli vain tyhjä katse, kaverit hän blokkasi täysin ulos elämästään, mikään ei kiinnostanut ja itseasiassa kaikki asiat, jopa elämä kokonaisuudessaan oli hänelle vähän kuin suoraa EKG-käyrää. Kaikki asiat tuntui vaan kaatuvan päälle ja hän useasti miettikin, että jos kerran Jumala antaa jokaiselle taakkaa vain sen verran kuin on kykenevä kantamaan niin kuin h*lvetin vahvana Hän tyttöä mahtoi oikein pitää. Katkeamispiste se tulee jokaiselle vastaan jossain kohtaa! Jostain ihmeestä se tyttö kuitenkin löysi voimia lähteä itse hakemaan apua, ja sen ja diagnoosin saatuaan alkoi aiemmin synkkä, surullinen ja väsynyt maailmakin näyttää pikkuhiljaa toisenlaiselta. Ehkä tunnelin päässä oli sittenkin valoa...

Se tyttö olen minä.

"Oon maannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään, oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää. Mut oon täällä vielä, en anna pelon mua koskettaa... Vaikka tänään ois paha olla koita jaksaa." ~ Cheek / Niille Joil On Paha Olla.

Nyt tapahtuneista on kulunut muutama vuosi, mutta kyseisen sairauden kanssa mä kamppailen edelleenkin. Ensimmäisen kerran masennus palasi ottamaan musta otteen reilu vuosi sitten keväällä kun mä olin juuri kalkkiviivoilla mun painonpudotusurakan kanssa. Vaikka urakka sinänsä onkin yksi mun hienoimmista saavutuksista ikinä, mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin niin se toi mukanaan myös negatiivisia asioita. Muun muuassa mun pää ei pysynyt mukana ja siinä sitä oltiin viikon verran taas pohjalla. Nyttemmin mä oon aika hyvin oppinut tunnistamaan tuon salaa hiipivän painajaisen oireet ja mä tiedän milloin on aika vaihtaa suuntaa tai muutoin mä ajaudun elämäni kanssa taas sivuraiteelle ja sinne mä en todellakaan halua enää koskaan.

Mä en oo koskaan hävennyt mun masennusta, sillä mä tiedän ettei se ole mun itse aiheuttama vaan sairastuminen siihen oli elämäntapahtumien ja monien asioiden summa, mutta syy siihen miksi mä halusin ottaa sen nyt esille on seuraavassa kuvassa...


Niin, tuo teksti veti ainakin mut hiljaiseksi. Sen muutaman kerran kun minäkin olen kuullut, että "skarppaa" tai "otat vaan itseäsi niskasta kiinni" kun mulla on ollut paha olla (huom. mä tiedän, että tarkoitus on ollut vaan hyvä!), mutta edes Oscar-palkittu koomikko ja hauskuuttaja ei pystynyt hauskuuttaa itseään terveeksi. Kun se ei toimi niin.

Ja niin se arki alkoi

Paluu arkeen on tapahtunut aika vauhdikkaasti; töissä on saanut pistää tossua toisen eteen ihan kivasti, jopa siinä määrin, että muutama vapaapäiväkin vaihtui työpäiviksi, ruokarasiat kulkee mukana joka paikkaan ja rahka is my best friend :)


Reenitkin alkanut kulkee ihan kiitettävästi ja vihdoinkin saanut taas lisättyä painoja. Eniten mua rehellisesti sanottuna v*tutti jalkaprässi ja paljon mä otin siinä takapakkia olleiden ja menneiden taukojen takia. Viime jalkatreenissä päätin sitten latoa lisää painoja ja hyvinhän tuo meni. Ehkä mä ens kerralla pääsen jo ylittämään sen joskus aikoinaan saavutetun leokomäärän :)


Nyt onkin sitten jalat ja takalisto särki.



... Ja samalla kun jalat ja takalisto huutaa hoosiannaa niin nyt alkaa huutaa myös vatsat, jotka sai osansa tänään.... Heti sen jälkeen kun olin siivonnut reenikassiin levähtäneet protskujauhot! D'oh!

#sitäolikaikkialla!

"Odota, pakko saada toi painopakka kuvaan
kun sehän loppuu kohta kesken!" :)




Mä oon niin ihastunut noihin TRX-liinoihin ja ne onkin mukana lähestulkoon jokaisessa treenissä. Suosittelen kyllä opettelemaan ja treenaamaan myös niillä jos on vaan mahdollisuus! Mä tässä harkitsen jo jopa kotiin omien hankkimista :)


Ota jo se kuva! Mä en jaksa enää! :D
Koska kädet on ainoa vielä täysin toimiva ruumiinosa tässä kropassa suunnittelin pistäväni nekin hetkellisesti rikki huomenna :)

Kesäloma

Se alkaa allekirjoittaneen kesäloma olemaan paketissa ja maanantaista olisi taas aika palata arkeen. No, niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin niin mä oon kylläkin jo valmista palaamaan töihin, sillä se tuo mukanaan taas rutiinit ja kurin ja loppuu tää lorvailu mitä tässä on nyt tullut harrastettua viimeiset 4 viikkoa. Blogiakaan ei ole tullut päivitettyä kun enpä sähköpostin tsekkaamista enempää ole läppäriä avannut.

... Mutta kesäloma on kyllä ollut jees, sää on ollut mitä parhain ja mä oon vaan nauttinut :)

#aikalaillatäydellinenkesäloma

Loma alkoi mun synttäri/lomanalkajaisillalla... Mä niin rakastuin tohon Bailey's juustokakkuun, jonka ohje löytyy täältä.

Salilla oltiin myöskin kesälomatunnelmissa. Miss V:n tekemän, aivan järjettömän hyvältä maistuvan proteiiniporkkanakakun ohje löytyy täältä.

Aurinkoa ja lämmintä on riittänyt, joten sitä on myöskin oltu biitsillä ja muutenkin ulkona.

Laatuaikaa rakkaan kaverin kanssa Tampereella.



Syöty ja ehkä vähän juotukin hyvin :)



No ei koko loma ole mennyt ihan vaan oleskeluksi vaan on sitä treenaamassakin käyty, edelleenkin sen 3-5 kertaa viikossa, vaikkakin näillä helteillä treenaaminen on kyllä ollut aika mielipuolista touhua.

#soijaapuskee #pikkasenonollutlämmin #hikilammikkoympärillä

If you still look cute at the end of your workout you didn't train hard enough ;)
No mutta maanantaista koittaa tosiaan arki ja se tietää sitten duunia, treeniä, grammatarkkoja ruokia ja unta.... Plus yksi Cheekin Stadionkeikka Helsingissä! :)