Selkätreeniä vihdoinkin!

Totesin tänään salilla, että mä oon ehkä vähän turhaan himmaillut ja tavallaan pelännyt selän treenaamista, sillä kyllä se näyttää jo kestävän iskua.

Mulla kipeytyy aikalailla lapaluista ylöspäin todella helposti (mm. ammatin varjopuolia) ja olenkin tässä matkan varrella todennut, että se pari kertaa kuussa hieronta pitää yläselän, hartiat ja niskan kondiksessa. Noh mitä tapahtui kun en lähestulkoon kuukauteen kerennyt/päässyt hierottavaksi... kyllä, niska ja hartiat jumiutui täysin, joka sitten eräänä kauniina aamuna eskaloitui siihen pisteeseen, että mun pää ei kääntynyt oikealle ja vielä vähemmän vasemmalle. Selkä- ja olkapäätreenit oli tässä vaiheessa jäänyt pois jo muutamaa viikkoa aiemmin. Viikko sitten keskiviikkona, tulehduskipu- ja lihasrelaksanttikuurien jälkeen uskaltauduin ensimmäistä kertaa hierottavaksi ja voin kertoa, että kyllä muuten tuntui! Varsinkin pari seuraavaa päivää kun yläselkä oli todella kosketusarka, mutta oli se sen arvoista.

Pari viikkoa sitten kun salilla oli InBody-mittaus (pari kirjoitusta alaspäin) oli paikalla myöskin PT antamassa vinkkejä treeneihin. Koska selän treenaaminen on tähän mennessä ollut mun isoin ongelma-alue päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni, nappasin PT:tä hihasta ja mentiin yhdessä salin puolelle tsekkaamaan hyviä selkäliikkeitä ja nimenomaan sitä oikeaa tekniikkaa.

Nyt olenkin sitten pikkuhiljaa alkanut taas ahertaa selkää, joka PT:n neuvosta on tällä hetkellä jaettu kahteen eri osaan:

Kulmasoutu Smithissä
T-Tankosoutu
Alatalja kapealla ja leveällä otteella

Ylätalja kapealla ja leveällä otteella
Kulmasoutu käsipainolla
Alasveto taljassa
Treenien välissä on päivän tai kahden tauko, jolloin treenataan muuta ryhmää.


Kuvaa katsoessa voin niin kuulla PT:n sanovan: "Laske ittees vielä alemmas, takapuolta enemmän taakse
ja kädet lähemmäs kroppaa..."
Puolustukseksi voin tosin sanoa, että varsinainen treeni oli jo tehty ja kuvat otettu, kuten aina, treenin jälkeen, jolloin energiat ja keskittyminen oli jo puoliteholla...


Selän jälkeen tein vielä vatsat ja TRX-nauhojen jälkeen olo oli...

Mä oon niin tööt! :)

Loppuun kuva erään kanssatreenaajan kengistä :)


Ei ehkä ihan ne parhaimmat/tukevimmat salille, mutta väri on niin kohdillaan ja saa ainakin mut aina hymyilemään :) Miksi aina pitäisi olla perustylsät mustat!?!?

Uusia housuja

Ensimmäiseksi haluun kiittää sitä lukijaa, joka jätti kommentin edelliseen kirjoitukseen: Kiitos, lämmitti sydäntä kovasti :)


Ai, että mä odotin tuota pakettia! Ja kun siitä tuli saapumisviesti tekstiviestinä niin tottakai mä olin silloin töissä eikä mitään puhetta, että pääsisin hakemaan. Piti siis odottaa seuraavaan aamuun...


Mun kauan haaveilemat Better Bodiesin Windpantsit ja uudet collarit... Samat collarithan mulla löytyy jo mustana ja pinkkinä. Vaikka mä olen muutamaankin otteeseen lukenut, että Better Bodies on #WannaBeFitness-bimbojen ihmisten käyttämä vaatemerkki niin mä haistatan piupaut sellasille puheille, nimittäin BB vaatteet, niin treeneissä kuin vapaa-ajallakin on aivan hemmetin mukavat. Ei purista eikä kiristä, istuvuus on täydellinen ja kestää muuten käyttöä ja pesua. Eihän ne mitään halpoja ole ja senpä takia uusia ei ihan joka kuukausi, eikä edes joka toinen kuukausi osteta, mutta kuten sanonta kuuluu köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa on satsattava laatuun ja BB ei, ainakaan mun käytössä ole tuota laatuvaatimusta pettänyt. Mä kuljen BB pöksyissä kaikkialle :)

Ps. Jos joku muuten tietää mistä noita collareita saisi valkoisena niin ilmoittakoon mulle asap! :)


Onko kellään muulla ollut koskaan sellasta "incognito (suom. anonyymi, tuntematon)" fiilistä treenatessa? Sellasta, että haluut olla vaan omissa oloissasi ja tehdä oman treenisi ilman, että kukaan edes moikkaa sulle. Mulla meinaan on tässä muutaman kerran ollut ja silloin mä vedän päälle mun ainoan hupullisen reenipaidan ja mulle tulee heti sellanen muista eristäytynyt-fiilis :)

#SaaHymyilläMuttaNäinSeVaanMenee :)

Mahtava maanantai!

Siitä huolimatta, että tänään on ollut maanantai niin mulla on ollut aivan järjettömän hyvä päivä. Jopa salilla hämmästeltiin mun energisyyttä ja hyväntuulisuutta :) Enpä osaa sanoa mistä se "mä vaan olen tänään yhtä hymyä" johtui, mutta mulla oli vaan niin hyvä fiilis. Takaraivossa tosin kutkutti hieman iltapäivän InBody-kehonkoostumusmittaus, jolle mä vielä muutama viikko sitten sanoin ei kiitos, ei pysty. Huhtikuussahan mä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni ko. mittauksessa ja silloiset tulokset olivat ihan positiviisia ja nyt olisi mahdollisuus nähdä mustaa valkoisella mihin suuntaan puolessa vuodessa on menty... MUTTA kun treenit ei ole kulkenut aivan halutulla tavalla ja kesäkin oli ja meni tuossa välissä... Niin ja puhumattakaan viikko sitten maanantaina suoritetusta hyppäyksestä vaa'alle!


Tämänpäiväinen mittaus mielessä minähän päätin polkaista käyntiin viikon kestävän dieetin, tarkoituksena tiputtaa nesteet. Onnistuin siinä ihan hyvin ja viikossa kiloja tippuikin oman vaa'an mukaan 3-4kg. Uskaltauduin sittenkin mittaukseen.


Mittaukset salille tuli, kuten huhtikuussakin, tekemään Easyway Finland Oy ja goodness gracious mua jännitti! Mä en mittauksen jälkeen uskaltanut edes katsoa tuloksia ja verrata niitä edellisiin kunnes istuin alas mittauksia tekevän Ossin kanssa, joka ensi töikseen tokaisi "hyvältä näyttää" ja sitten ruvettiin katsomaan lukemia tarkemmin...


Rasvaton massa on kasvanut (jia!), rasvaprosentti on tippunut (jia!) ja sitten siihen mitä mä odotin ehkä eniten... mites se lihasmassa? Olenko mä saanut tässä puolen vuoden aikana kasvatettua lihasmassaa laisinkaan? Ja vastaus on... OLEN! Kokonaista 2,9kg! Sain myös hyvää palautetta kokonaisvaltaisesta lihastasapainosta eli siis molemmat kädet, molemmat jalat ja keskivartalo saivat kaikki plussalukemia... Siinä missä ohimennen kuulin muutaman jäppisen saavan pientä huomautusta alavartalon lukemista verrattuna ylävartaloon... Ja tähän voisi laittaa sen kuuluisan "don't skip the legday!" ;D

Mä en kyennyt lakata hymyilemästä ja taisi siinä muutama onnenkyynelkin ohimennen tipahtaa, sillä tää ihmislapsi oli ja on edelleenkin aivan liekeissä! Kyllä tuli taas motivaatiota 110% lisää treenaamiseen! :) Kaikkihan sen tietää, että mä fanitan Cheekkiä ja vaikka Cheek tarkoittaakin Ne Tekee-biisissä jotain aivan muuta niin mä oon vaan koko päivän huudellut itsekseni "ne tekee töitä sen eteen" lainia :D

... Ja näihin herkullisiin tunnelmiin se maanantai sitten päättyi. Vietettiin mun rakkaan ystävän läksiäisiä lettukestien merkeissä ja päälle tietysti vielä jäätelöä...

...Ja jälkeenpäin näky oli kuin kaikki tytöt olisi ollut 9kk:lla raskaana! :)
#SiihenLoppuiSeDieetti

Hupsis!

Hupsis indeed! Siinä meni koko lokakuu ilman yhtäkään päivitystä. Oops pahoittelen.

Hengissä kuitenkin ollaan ja kaikki hyvin.


Tai siis mitä treeneihin tulee niin kaikki ei ole ollut hyvin. Kun en hetkeen päässyt hierojalle niin hartiat ja niskahan alkoi kipuilla ja siitä johtuen selkä ja olkapäätreenit jäi kokonaan pois. Yhtenä aamuna se sitten eskaloitui niin pitkälle, että pää ei kääntynyt oikealle ja vielä vähemmän vasemmalle. Nyt on sitten reilun viikon verran vedetty kitusiin tulehduskipulääkettä ja sirdaludia ja nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää siltä, että kohta voisi aloittaa hieronnat jälleen ja alkaa pistämään hartiat ja niska taas kondikseen. Kyllä mä tässä yksi ilta uskalsin jo kokeilla kevyttä selkätreeniä ja ihan kohtalaisesti se sujui.

Seuraavassa hieman menneiden viikkojen reenejä kuvina...











Suunta on vain ylöspäin :) <3

Tulipa sitä Fitness Expossakin taas pyörähdettyä :)




Aina niin ihana ja ystävällinen Jutta


Michelle Lewin, jota ei turhaan kutsuta La Cuerpa,
joka espanjaksi tarkoittaa THE kroppaa.

Muutama reenikuva

Palataanpa taas takas treeneihin :)

Olkpäätreeniä vipareiden muodossa tässä eräältä päivältä...





Lempireeniä, habaa lauantaiyöltä...

... ja sitten taas flexailtiin :) Ja siinä mun ongelma: selkä. Tuntuu, että se on ainoo johon mä en vaan saa tulosta aikaiseksi...

I wanna stay fit-ruokaa

Nyt kun mä oon päässyt normaalipainoon ja pysynyt siinä jo vuoden päivät niin muutamat on edelleenkin kysellyt ja siinä samalla ihmetellyt mun ruokia. Punnaanko mä vieläkin kaiken mitä syön? Syönkö mä edelleenkin GFG:n mukaan? Laskenko mä vieläkin kaloreita? Sallinko mä itselleni herkkuja? Kyllä. Kyllä. Kyllä.


Normaalioloissa mä edelleenkin punnitsen mun ruuat. En pakkomielteisesti enkä hysteerisesti vaan siitä on tullut vaan tapa ja kun mä käytän kaiken vaa'an kautta mä tiedän, että mä pysyn oikealla tiellä. Mä tiedän, että minä jos kuka lipsuisin aika nopeesti jos mä antaisin itselleni siihen tilaisuuden. Mutta hei, en mä sitä vaakaa kylään kanna mukanani! :)


Tätä aamupala kaurapuuro-raejuusto-banaani-mehukeitto-comboa mä vedän aikalailla 360 kertaa vuodessa ja se on edelleenkin päivän suosikkiateria. Ei, en ole kyllästynyt! :)


Valmiina päivään. Mun ruoka-astiat on tuttu näky kaikkialla :)


Mä en aiemmin välittänyt kahvista, mutta jotenkin se tuossa painonpudotusurakan aikana tuli kuvioihin. Kotona mä en juurikaan keitä kahvia, että niin pakollista se ei mulle ole, mutta salilla ja töissä sitä tulee juotua.


Kuten oon aiemmin sanonut niin mun huushollissa ei mitään gourmet-ruokia syödä. Voin myöntää, että mä en käytä mausteita, en kastikkeita enkä mitään muitakaan "ylimääräisia hienouksia". Toisin sanoen mä oon aika platoninen ruokailija ja mulle ruoka on vain polttoainetta. Hiilareita aamulla ja lounaalla, jotta energiat riittää koko päiväksi niin töihin kuin salillekin ja protskuja tasaisesti koko päivän ajan ja varsinkin illalla. Kaloreita mä en kylläkään niin tarkasti enää laske, mutta kun tiedän päivän ruokien kalorimäärät niin tiedän mikä mun päivittäinen kalorimäärä on suurinpiirtein.


Treenien jälkeinen protskutankkaus.


Aamupalan lisäksi toinen mihin mä en vieläkään ole kyllästynyt, rahka. Kaksi kertaa päivässä. Välillä sitä on aikaa syödä marjojen tms. kanssa, mutta monesti esimerkiksi töissä se vedetään puolessa minuutissa kitusiin suoraan purkista, ilman minkäänlaisia makuelämyksiä.

Mitä ruokiin tulee niin kyllä mullekin tulee välillä lipsahduksia ja mokia, mutta mä en anna niiden häiritä. So what? Se on elämää enkä minäkään ole täydellinen. Niin ja kyllä mä herkuttelen! Mulle ne Twixit ja keksit ja varsinkin suklaakeksit on edelleenkin heikkous, mutta kun on oppinut sen kohtuuden niin minähän herkuttelen hyvällä omallatunnolla :)

Ja mä flexaan

... Ja kädestä huolimatta salillehan sitä tuli tänään suunnattua :) Niin ja ihan itse latasin leokot prässiin vaikka olisihan siinä apukäsiäkin ollut pyydettävissä. Välistä tosin saatoin muutaman kirosanan päästää kun teki vähän kipeetä, myönnettäköön.





Excuse me Mr. photographer, mites toi kuvakulma?

Yritä tässä nyt sitten saada kuvia kun väliin iskee linssilude :)
Jalkojen jälkeen oli vuorossa takalisto ja muun muuassa askelkyykyt. Jäi kyllä siitäkin treenistä sellanen fiilis, että huomenna ei hirveesti istuta millään kovalla. Me like!


Hyvän ja onnistuneen treenin jälkeen on aina helppo hymyillä :) Hitokseen hyvä fiilis pitkästä aikaa!


"Sähän voit tehdä sellasen fitnessperse poseerauksen..."
"Juu en!"" :D


Ja yllätys, pitihän sitä nyt vähän flexailla...

Ei voi olla todellista

Nyt syö miestä... ei kun naista! Juuri kun olin parantunut flunssasta ja into pinkeenä ajatuksesta, että jes mä pääsen taas treenaa niin mitä vielä... tuli pari muuttujaa.

#mustelmilla #turvoksissa #särkee #v*tuttaa

Vaikka kädessä onkin puristusote hieman heikoilla ajattelin siltikin suunnata salille huomenna. Tehdään sitten jalat ja jos mä hymyilen kauniisti niin kai ne paikalla olevat salimarkut auttaa mua laittaa leokot prässiin :)

#KutsuMua

#KutsuMua on lukiolaisten käynnistämä kampanja kiusaamista vastaan. Olette varmaankin lukeneet Juho Rädystä, joka bussipysäkillä ja uudelleen bussissa puuttui kiusaamiseen (linkki uutiseen) ja tästä kampanja sai alkunsa. Koska itsekin olen koko peruskoulun ajan ollut koulukiusattu ja vielä aikuisiälläkin kuullut nimittelyä, halusin todellakin osallistua kampanjaan.

"Huonoa käytöstä on vaikea lopettaa käskemällä, mutta rupeamalla passiivisista aktiivisiksi voimme muuttaa tätä kulttuuria, jossa kiusaaminen on ihan ok. Huutelua ja nimittelyä kohdataan niin kouluissa kuin työpaikoillakin edelleen aivan liikaa. Rumilla, ilkeillä tai aliarvioivilla sanoilla meistä yritetään tehdä jotain muuta kuin olemme. Jos joka päivä haukutaan tyhmäksi, lihavaksi tai vaikka komentelijaksi, alkaa se pian tuntua totuudelta." - Lukio.fi / Kutsumua


Näin olet mukana: Ota kuva kahdesta sanasta, joista toinen kuvaa sitä lokeroa, johon sinut itsesi on yritetty tunkea ja toinen sellaista ominaisuutta, jonka tahtoisit muiden itsessäsi näkevän ja muistavan. Vedä sitten viiva ensimmäisen sanan yli – sitä käyttävät jatkossa vain hölmöt.

Mä haluun haastaa tähän mukaan kaikki tämän lukevat. Voit julkaista kuvasi omassa blogissasi, Twitterissä, Instagramissa tai Facebookissa, mutta pistäthän kommentteihin linkin kuvaan :)

Astetta sitkeämpi flunssa

Jo viidettä päivää kipeenä! Nyt alkaa mitta olemaan täysi tätä flunssaa ja tuntuu, että se on kiinni mussa kuin purkka tukassa.


Näistä on mun päivät tehty: Finrexiä ja äitin kutomat villasukat <3

JippiKayJei

Lauantai tuli ja meni ja kuten varmasti olette lukeneet Cheekin Stadionkonsertteja on vain kehuttu. Se oli juurikin sitä, aivan huikeeta! Multa kysyttiin, että oliko joku kohta tai biisi ylitse muiden, joka jäi mieleen... Ei, sillä se koko kokonaisuus oli vaan täydellisesti purkitettu. Well done Team Cheek! :)


Täytyy myöntää, että vaikka mä halusinkin ajoissa jonottaa (kaveri ei ollut ihan samaa mieltä, mutta suostui mun takia :D #tosiystävä) niin ensi alkuun mullakin saattoi olla tunne, että ummm kuulutaankohan me ihan tähän joukkoon...

Kaikki hyvin vaikka satoikin!


Ekassa rivissä! "Se on helppoa kun sen osaa" totesi kaveri :)





Viimeiset reilun puolen tunnin ajan tulikin sitten vettä ihan kiitettävästi ja kiitos sen mä olen nyt flunssassa. Jäi siinä jatkobileetkin väliin kun stadionilta poistuessa olin sisuskaluja myöten läpimärkä ja fiilis oli jokseenkin väsynyt... mutta onnellinen ja yhtä mahtavaa elämystä rikkaampi :)

#SäTsiigaatVoittajaa :)