17. lokakuuta 2013

Ihana kamala rahka

Rahka on ehkä yksi ruoka-aineista, joka jakaa ihmisten mielipiteitä. Toiset tykkää ja toiset ei saa rahkaa alas sitten millään. Ilmeisesti suurinosa kuitenkin tykkää (tai sitten vetää kurkusta alas väkipakolla) kun tässä taannoin uutisoitiin rahkan kasvattaneen suosiotaan ja kauppojen hyllyt ammotti tyhjyyttään rahkoista. Liekö sitten kansaan iskenyt 'fitness-buumi' (johon mä en ota kantaa... aiheesta löytyy ihan tarpeeksi postauksia googlaamalla) ollut ilmiön takana, mutta olihan se hieman turhauttavaa kiertää kaupasta toiseen vain todetakseen, että "jaahas täältäkin on rahkat finito." Noh onneksi tuo ilmiö taisi olla ja mennä ja ainakin allekirjoittanut on viime aikoina aina saanut tarvitsemansa rahkat.

Rahkat sisältää hyvänlaatuisia proteiineja ja välipaloina pitävät nälkää pitkään ja näin ollen auttavat ja tukevat mm. painonpudottamisessa/hallinnassa. Muistuttaisin kuitenkin, että kaikki rahkat ei suinkaan ole niitä 'hyviä rahkoja' vaan näidenkin kohdalla on syytä tutkailla purkin ravintosisältöä ja esim. sokeripitoisuuksia, varsinkin maustetuissa rahkoissa, joissa yhdessä purkissa (250g) saattaa olla jo yli 10 sokeripalan verran sokeria. Ei hyvä!


Itse syön 1-2 rahkaa päivässä ja parhaimmaksi rahkaksi olen todennut Valion pehmeän rasvattoman maitorahkan (niin ja Valio ei maksa tästä mainostuksesta mulle penniäkään :) Muutamaa muutakin rahkaa on tullut kokeiltua silloin kun edellä mainittua ei ole ollut saatavilla, mutta eipä ne ole mun makuhermoja niin hivellyt, että olisin niihin vaihtanut. Rahkoissa on eroja ja sen 'oman' löytää, mitenkäs muuten kuin kokeilemalla :)


Kuten oon jo aiemmin kertonut, mä nautin rahkan marjojen kera, joita mä käyn shoppailemassa äitin pakkasesta. Survottu mansikka, johon äiti ei lisää sokeria eikä mitään muutakaan on ihan mun lemppari... Vadelmat ja mustikatkin menee, mutta niihin mä oon viime aikoina hieman kyllästynyt. Välillä töissä rahkan syömiseen on aikaa se minuutti, joten silloin mä heitän purkkiin vain ripauksen makeutusjauhetta ja ei kun ääntä kohden. Menettelee.

Sitten hieman asiaa kukkaruukusta. Treenaaminen sai nyt hieman takapakkia, sillä mun oikeassa nilkassa on verisuonitulehdus. Niin, että mikä!? Juu älkää kysykö, nähtävästi sellaistakin on olemassa kun lääkäri mulle sellaisen diagnoosiksi kertoi. Treenaamista se ei sinällään haittaisi, mutta on tuo käveleminen hieman kivuliasta ja hoito-ohjeena on lepo jalka kattoa kohden. Että tällästä tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti