Mä jo niin luulin löytäneeni uuden vaihteen treenaamiseen ja yleensäkin omaan elämääni, että kuvittelin kaiken olevan suht hyvin kunnes... tajusin vaihtaa vielä isompaa vaihdetta silmään ja nyt mä vasta tyytyväinen olenkin. Asiat vaati taas pieniä muutoksia ja pientä hienosäätöä, mutta viimeset 2 viikkoa on ollut sen arvosta ja nyt tuntuu, että mä alan taas pikkuhiljaa olemaan mä :)
Pakko myöntää hieman on omatunto soimannut kun en ole päässyt treenaamaan niin usein kuin olisin halunnut ja pääosin siihen on syynä mun duuni. Duunissa itsessään ei ole mitään vikaa, enhän mä sitä muuten tekisikään, mutta se kun on pääsääntöisesti iltaduunia (josta en todellakaan valita, sillä kaikki mut tuntevat tietää, että mä en ole aamuihminen) se kuitenkin vaatii oman energiansa ja lepoaikansa... Ja kuten tuossa juuri tuli todettua, mä en ole aamuihminen niin ehkä muutaman kerran oon aamulla mielummin jäänyt nukkumaan kuin suunnannut salille ennen taas seuraavaa työvuoroa. Onneksi tosin mitään järjettömiä breikkejä ei ole ollut, siinä vaiheessa mä itseni tuntien todennäköisesti hakkaisin päätä seinään.
Mieltä piristi tänään kummasti vierailu kirppiksellä Marin kanssa, josta löysin itselleni uuden "biletopin" ... kokoa S! No okei, se on sellasta hieman venyvää kangasta, mutta edellisessä elämässä kyseinen toppi ei olisi koskaan mahtunut mun päälle! Puhumattakaan, että olisin edes kantanut sitä sovituskoppiin asti. Illemmalla salilla eräs henkilökuntaan kuuluva totesi siinä ohimennen kuinka mä oon muuttunut... Minä siinä hieman hämilläni totesin, että "ai niiko mistä lähtien?" johon sain vastaukseksi, että siitä kun hän on mut ensimmäisen kerran nähnyt. Jatkoin siitä sitten treeniä miettien, että milloinkas mä aloitinkaan kyseisellä salilla treenaamisen ja treenivihko sen kertoi... 3kk sitten... Mitä hittoa, oonko mä oikeesti 3kk:ssa voinut saada jo näkyvää tulosta aikaiseksi?!? Kiitos tästä Miss V, noinkin pieni asia, mutta kyllä taas tupsahti lisämotivaatiota tähän ihmislapseen! :)
Siinä mun mielipide sateesta. Oli oikein mieltä ylentävää kävellä onnistuneen jalkatreenin jälkeen sateessa kotiin kun se vauhti ei ollut mitään päätähuimaavaa... Kastuhan siinä, päästä varpaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti