Ja taas mennään!

Se hyvä fiilis ja into antoikin sitten hetken odotuttaa kun omassa elämässä tapahtui pikkasen liikaa asioita pienellä aikavälillä niin enpä saanut itseäni salille vielä viime viikolla. Eilen sunnuntaina sitten päätin, että nyt on aika ottaa niskasta kiinni ja siirtyä puheista tekoihin ja niinpä mä tänään suuntasin Tokialle treenaamaan jalkoja, vatsoja ja pakaroita.



Viime kerrasta kerkesikin vierähtämään jo tovi... Herranen aika yli kuukausi! *tähän väliin pari painokelvotonta sanaa* ja vaikka mä mielessäni jo luulin, että tää ensimmäinen kerta tulee olemaan niin hanurista ja noinkohan mistään tulee yhtään mitään niin oli kuitenkin yllätys huomata, että ei se kunto sittenkään ihan p*skaksi tässä lomailtujen viikkojen aikana ollut mennyt. Ihan täysillä en kuitenkaan uskaltanut mennä ja painoissakin hieman himmasin, mutta tästä on suunta vain ylöspäin :)

Summer Up 2013
Ai niin tänäänhän on tosiaan maanantai... Vaaka näytti, kaikesta huolimatta miinus 1,2kg, joka sai aikaan hymyä, mutta myös hieman harmitusta. Hymyä siksi, että nyt mä olen enää 300g päässä mun normaalista BMI-arvosta ja harmitusta siksi, että olikohan se pois jo saavutetusta lihasmassasta kun se noin paljon yhtäkkiä hulahti kun en mä kuitenkaan ole viime viikkoina elänyt niin kurinalaista elämää mitä tulee syömisiin...

Tästä biisistä tuli mun tämän hetkisen elämän uusi "soundtrack" ja ostettuani biisin iTunesista se meni suoraapäätä reeni-ipodiin...

"Jos kuvitellaan elämää pelinä. Motto: Tee, älä selitä."



"Ei oo olemassakaan oikotietä onneen... täytyy kestää kipua jos haluaa saavuttaa"

...siinä lause, joka kolahti muhun ja lujaa!