Tänään se sitten tapahtui, nimittäin ensimmäistä kertaa kun salitreeni ei vaan ottanut sujuakseen. Vuorossa oli ensimmäistä kertaa yläkroppatreeni ja jo heti ensimmäisessä liikkeessä, penkkipunnerruksessa käsipainoilla jumitin epäkäslihaksen tuosta oikealta, kaulan vierestä ja se sitten häiritsi muitakin liikkeitä. Ylätalja takkusi, puhumattakaan säälittävistä vipunostoista sivulle, jotka ei vaan tuntunut nousevan minnekään. Rehellisesti sanottuna melkein kyyneleitä tuhersin kun koko treeni tuntui vaan niin toivottomalta. Minähän en periksi anna ja jotenkin sain kuin sainkin tehtyä sarjat loppuun, mutta ei kyllä ollut mikään voittaja-fiilis. Päätin mennä purkamaan v*tutusta ja energiaa ryhmäliikuntasaliin ja pistin tanssien. Kyllä helpotti oloa!
Myöhemmin pukkarissa piti hieman jatkaa fiiliksen purkamista ja laitoin Mikolle viestiä kertoen ylävartalotreenin alkukankeudesta. Mikon tsemppaavan vastausviestin ansiosta nostin pään pystyyn ja totesin, että kyllä tämä tästä... ensi kerralla sen on mentävä jo hieman paremmin :)
... Ja illalla sitten tulin töistä kotiin aikomuksena nauttia iltapalarahka kun tajusin, että olin unohtanut ottaa marjat sulamaan, että se siitä nautintohetkestä...
Tää on se hetki kun on parempi vetää peitto korviin ja painua unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti